Arvio The Departed, Yhdysvallat 2006. Ohjaus: Martin Scorsese. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matt Damon, Jack Nicholson.
Ajatukset Martin Scorsesen luomiskyvyn hiipumisesta nousivat pintaan, kun amerikkalainen ohjaajamestari ilmoitti tekevänsä uusintafilmatisoinnin hongkongilaisesta rikosleffasta Infernal Affairs.
Monet yhdysvaltalaiskriitikot ovat kylläkin pitäneet lopputulosta The Departed Scorsesen parhaana pitkään aikaan, mutta itse en yhdy kuoroon.
Miljööksi on vaihtunut Boston ja triadi muuntunut irkkumafiaksi.
Tarinan vastaavuuksilla ja vastakkaisuuksilla pelaava perusasetelma on silti ennallaan: poliisien joukossa toimii rikollisten laskuun työskentelevä soluttautuja (Matt Damon) ja konnien jengissä heiluu piilopoliisi (Leonardo DiCaprio).
Molemmat ovat myyriä, mutta vain toinen on rotta. Näiden miesten ironisena päämääränä on käräyttää toisensa.
Vaikka alkuperäisen elokuvan symmetria on säilytetty, Scorsesea ei tyypilliseen tapaansa kiinnosta niinkään juonen kurvailu kuin miehinen psykologia ja siinä uhon ja masokismin kirvellykset.
Käsiteltävä materiaali kuitenkin on juonivetoiseksi sorvattua, joten elokuva jää seisomaan epätyydyttävästi kahdelle pallille. Elokuva korostaa etenkin DiCaprion Billy Costiganin paineita ja kärsimyksiä, vaan kokonaisuus ei vakuuta.
Esimerkiksi: Scorsesen rikostarinoille ominainen väkivalta ja machopuhe menee tässä jo yli. Verta roiskitaan kuin suihkulähteestä ja törkeyksiä ladellaan tauotta, mutta kaikessa on itsetarkoituksellisen mässäilyn maku. Missä itu? Ja sitten on näyttelijäkysymys.
The Departed on buukattu niin täyteen niminäyttelijöitä (päätähtien lisäksi muun muassa Mark Wahlberg, Alec Baldwin, Martin Sheen), että heitä on hetkittäin vaikea ajatella roolihahmoinaan, ohi tähtistatuksen.
Ehkä se muuten vielä onnistuisi, mutta Jack Nicholsonia ei enää pysty sulattamaan. Nicholsonin esittämän rikollispomon roolia on alkuperäiseen verrattuna paisutettu huomattavasti, ja paisutella osaa myös Jack. Hänen narsistinen äljentelynsä ja ilmeilynsä sysii koko touhua klovnerian puolelle.
Vaikuttaa että vaikutusvaltainen tähti on vienyt ohjaajaa kuin pässiä narussa. Ei ihme, että Scorsese on sanonut haluavansa tehdä seuraavaksi pienemmän budjetin elokuvia, niissä kun ohjaajan vapaus on suurempi.
Ei The Departed kelvoton filmi ole; on Scorsese saanut siihen ladattua maailmantuskaansa, intensiteettiään ja räjähtelevää tyyliään. Viimeinen otos on kuitenkin jo niin kökköä kuvasymboliikkaa, että sen täytyy viestiä ohjaajan turhautumisesta.