Säteilyturvakeskus (Stuk) kehottaa sienten poimijoita ja myyjiä mittauttamaan sienten radioaktiivisen cesiumin pitoisuudet. Suomesta nimittäin löytyy edelleen joistakin sienilajeista EU:n asettaman raja-arvon ylittäviä cesiumpitoisuuksia. Suomessa luonnontuotteiden cesium-137 on peräisin vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin ydinvoimalaturman aiheuttamasta laskeumasta.
Metsäsienten cesiumpitoisuudet vaihtelevat suuresti lajista ja alueesta riippuen. Samankin lajin sienten pitoisuudet vaihtelevat paljon eri keruupaikoilla, joten myyntiin menevien sienten pitoisuuksien tarkistaminen on Stukin mukaan tarpeen.
Suomessa on nelisenkymmentä paikallista elintarvike- ja ympäristölaboratoriota, joissa mitataan elintarvikkeiden radioaktiivisuuspitoisuuksia. Mittaukset ovat maksullisia.
Suppilovahveroissa paljon cesiumia
Runsaasti cesiumia on muun muassa suppilovahveroissa, mustatorvisienissä, rouskuissa, kangastateissa, kehnäsienissä, orakkaissa ja mustavahakkaissa. Näiden kohdalla cesiumin suositusraja saattaa ylittyä lievänkin laskeuman alueella, ja enemmän laskeumaa saaneilla alueilla suositusrajan ylittäminen on jopa todennäköistä.
Korkeimmillaan esimerkiksi suppilovahveroiden ja mustatorvisienien cesiumpitoisuudet saattavat olla 2 000--3 000 ja mustavahakkaiden jopa 7 000 becquereliä kilossa. EU:n asettama raja-arvo on 600 becquereliä kilossa.
Kohtalaisesti cesiumia sisältäviä sienilajeja ovat esimerkiksi kantarellit, herkkutatit ja haperot, joiden pitoisuudet voivat satunnaisesti ylittää suositusrajan suurimman laskeuman alueilla, mutta yleensä pitoisuudet jäävät alle rajan sielläkin. Kolmannen ryhmän muodostavat lajit, joiden sienissä cesiumin määrät ovat kaikkialla selvästi alle suositusrajan. Tällaisia lajeja ovat muun muassa korvasieni, lampaankääpä, herkkusieni, mesisieni, ukonsieni, punikkitatti sekä voitatti.
Suurimman laskeuman alueet ovat Pirkanmaan, Hämeen ja Kymenlaakson alueilla, kun taas vähän laskeumaa tuli Itä- ja Pohjois-Suomeen sekä lounaisrannikolle.
Liotus ja keittäminen vähentävät cesiumannosta
Säteilyturvakeskus muistuttaa, että korkeitakin pitoisuuksia sisältäviä sieniä voi syödä satunnaisesti, koska se ei vielä kasvata ihmisen saamaa kokonaissäteilyannosta oleellisesti. Keskimäärin suomalainen saa ruuan sisältämästä cesiumista alle yhden prosentin koko vuotuisesta säteilyannoksestaan, joka on noin 3,7 millisievertiä.
Runsaasti sieniä käyttävät voivat Stukin mukaan helposti vähentää niistä saamaansa cesiumannosta jopa 70--80 prosenttia liottamalla tai keittämällä tuoreet, kuivatut tai suolatut sienet runsaassa vedessä ja heittämällä veden pois. Säteilyaltistusta voi halutessaan pienentää myös käyttämällä vähän cesiumia kerääviä sienilajeja.
Metsämarjoissa ei juurikaan ylityksiä
Metsämarjoissa radioaktiivisen cesiumin suositusrajan ylityksiä ei Stukin mukaan juuri esiinny.
Mustikassa ja puolukassa on eniten laskeumaa saaneilla alueilla cesiumia keskimäärin 200 becquereliä kilossa. Vain suurimman laskeuman alueelta poimituista lakoista saattaa satunnaisesti löytyä suositusrajan ylittäviä cesiumpitoisuuksia.
