Suomalaiset ovat hyviä keksimään ja kehittämään asioita, mutta niitä pitää oppia myös myymään kuin ruotsalaiset.
Vientiponnistelut kansainvälisessä läpimurrossa voivat maksaa paljon enemmän kuin itse kehitystyö.
Kansainvälisessä kilpailukyvyssä Suomi on hyvässä seurassa maailman kärkipäässä. Sen sijaan markkinoinnissa ja brän-däyksessä suomalaiset sijoittuvat huomattavasti huonommin.
Viimeistään nyt on syytä oppia, että hyväkään tuote ei kauppaa itse itseään, vaan markkinoiden eteen on tehtävä hartiavoimin töitä.
Ongelma on usein siinä, että vientiponnistelut ovat moninkertaisesti kalliimpia kuin varsinainen kehitystyö. Siksi startupit tahtovat jäädä tähdenlennoiksi, kasvuyritykset näivettyvät ja suuret tekijät ostavat hyvät ideat alta pois.
Tuotekehitys jää kesken, jos markkinointi ja brändäys jätetään väliin. Niinpä markkinoilla on kasapäin teknologiatuotteiden kehittäjiä ja yrittäjiä, jotka eivät ole koskaan saaneet tuotteitaan lentoon.
Luovan Työmaan toimitusjohtaja Juha Mikkilä sanoi asian suoraan toteamalla, että markkinoinnissa suomalainen ongelma on nynnyys, rohkeuden puute. Hyvät oivallukset ja osaaminen ovat vaarassa jäädä piiloon, kun kukaan ei löydä niitä (Kaleva 12.11.).
Suomessa ylpeillään huipputeknologialla, innovaatioilla ja tuotekehittelyllä. Kansainväliset markkinat eivät kuitenkaan tule hakemaan tuotteita ja innovaatioita Oulusta, ellei niitä osata markkinoida ja brändätä haluttaviksi, ihmisten elämää helpottaviksi menestystuotteiksi.
Oululaiset kansainvälistä menestystä viime vuosina niittäneet kasvuyritykset ovat tehneet vuosikausia töitä innovaatioidensa kansainvälisen läpimurron eteen. Vientiponnistelujen onnistumisesta on syytä olla tyytyväisiä varsinkin jos yritysten työpaikat vielä pysyvät Suomessa.
Ruotsi tarjoaa Suomelle hyvän vertailukohteen siitä, miten tuotteet osataan viedä kansainvälisille markkinoille. Ruotsissa jo pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on haluja ja osaamista myydä ja markkinoida kansainvälisesti.
Ruotsissa markkinointia ja brändäystä on keskitetty myös kulutustuotteiden viennin kasvattamiseksi. Markkinainvestoinnit ovat Ruotsissa huomattavasti suuremmat kuin Suomessa.
Tulokset näkyvät, sillä ruotsalaisilla on roppakaupalla kansainvälisesti tunnettuja brändejä. Jostain syystä ruotsalaiset osaavat ajatella isosti ja miettivät jo varhaisessa vaiheessa globaaleja bisnesmalleja.
Suomessa vientiponnisteluja sitä vastoin on tehty vuosikymmeniä metsä-, kemian- ja metalliteollisuuden tarpeisiin. Ei siis ihme, että vienti on harvalukuisten suuryritysten varassa.
Kasvuhalukkuus ja kansainvälistyminen kulkevat käsi kädessä. Pienten ja keskisuurten yritysten rohkaiseminen vientimarkkinoille on tärkeä tekijä elinkeinorakenteen vahvistamisessa.
Pelkät hokemat eivät riitä, vaan yritykset tarvitsevat viennin kasvussa myös tutkimustietoa. Yliopistoissa on tarjolla markkinoinnin opetusta, mutta Ouluun kaavailtu brändiprofessori on jo harvinaisempi.
Suomalaiset ovat hyviä keksimään ja kehittämään asioita, mutta niitä pitää oppia myös myymään – kuin ruotsalaiset.