Maailmassa on harvoja nähtävyyksiä, jotka ovat paikan päällä niin vaikuttavia kuin opaskirjat ja matkajutut lupaavat. Kambodzhan Angkor on kuitenkin sellainen.
Kun tuhat vuotta sitten Pariisi oli kutakuinkin Kajaanin kokoinen pikkukaupunki, miljoonakaupunki Angkorissa jumalkuningas johti khmerien valtakuntaa. Muinainen suurvalta ulottui nykyisen Vietnamin rannikolta pitkälle Kambodzhan ja Thaimaan sademetsien ja riisitasankojen taakse.
Khmer-valtiailla oli tapana rakennuttaa aina vähän suurempia ja hienompia temppeleitä kuin edeltäjänsä, joten kuudensadan vuoden aikana kertyi aikalaisille ja jälkipolville melko lailla hämmästeltävää. Kun valtakunta lopulta luhistui, kuninkaat kaikkosivat ja puiset palatsit lahosivat. Vain kivitemppelit jäivät.
Angkorin temppelit ovat kambodzhalaisten kansallisylpeys, joiden kuvat koristavat niin seteleitä kuin olutpulloja. Vuonna 1992 alue liitettiin Unescon maailmanperintökohteisiin. Temppelit ovat vetäneet puoleensa arkeologeja, seikkailijoita, varkaita ja elokuvantekijöitä jo kauan.
Nyt on tavallisten matkailijoiden vuoro.
Viidakon valloittamat temppelit "löysi" 1860-luvulla ranskalainen tutkimusmatkailija Henri Mouhot. Tosin suurin ihme, valtava Angkor Wat, ei ainakaan paikallisilta asukkailta ollut edes varsinaisesti hukassa.
Seuraavan sadan vuoden ajan länsimaiset seikkailijat ja arkeologit luuhasivat ja puuhasivat seudulla ahkerasti: tarkasti tehdyn restaurointityön ohella temppeleistä katosi monia veistoksia länsimaisille keräilijöille.
Syrjäisten temppeleiden aarteita on varastettu myös vielä aivan viime vuosina. Houkutus voi helposti kasvaa liian suureksi, sillä Kambodzha on yksi maailman köyhimmistä maista ja kappale tuhatvuotista temppeliä maksaa Bangkokissa 10 000 euroa ja New Yorkissa viisi kertaa enemmän.
Ensimmäiset turistit nähtiin norsujen selässä idän ihmetemppeleitä ihmettelemässä heti 1900-luvun alussa, ja muun muassa elokuvaohjaaja Charlie Chaplin vaikuttui täällä vuonna 1936. Kun punakhmerien hirmuhallinto raunioitti maan 1970-luvulla, turismi loppui tykkänään.
Vasta syrjäytetyn Pol Potin kuolema vuonna 1998 sai syrjäseudun sissisodan loppumaan, minkä jälkeen maan toipuminen vauhdittui ja myös matkailijat löysivät jälleen Angkorin.
Vuonna 1999 kävijöitä oli 60 000, ja nyt Angkor on Kaakkois-Aasian "kuumimpia" kohteita: viime vuonna vierailijoita oli noin miljoona ja vuoteen 2010 mennessä kävijämäärän on ennustettu nousevan jopa kolmeen miljoonaan vuodessa.
Suosio näkyy myös alueen keskukseksi muodostuneessa Siem Reapin kaupungissa, joka on maan kansainvälisin ja nopeimmin kasvava kaupunki. Sieltä löytyy nykyään kaikki matkailijan tarvitsemat palvelut.
Lähimmät, ja myös kuuluisimmat, temppelit sijaitsevat vain kuuden kilometrin päässä Siem Reapista.
Kaupungista lähdetään temppelijahtiin yleisimmin moporiksalla, mutta kuntoaan kasvattava ja hiilijalanjälkeään pienentävä vuokraa polkupyörän. Taksia tarvitaan vain, jos haluaa nähdä muutaman spesialiteetin, joille on kymmenien kilometrien matka.
Angkorin temppelialue on ainutlaatuinen: noin Oulunsalon kunnan kokoiselta alueelta on löydetty yli sata temppeliä ja temppeleistä kymmeniätuhansia kivikaiverruksia, hienoimpia mitä tästä maailmasta löytyy.
Moisesta kokeneempikin rauniomatkailija häkeltyy. Mutta kun tietää mitä haluaa, niin apuun tulevat opaskirjat, joista saa tarkat ohjeet siihen, mihin temppeliin suunnata.
Jos etsii suurta, Angkor Watista löytää etsimänsä. Temppeliä ympäröivä 190 metriä leveä ja yli viisi kilometriä pitkä vallihauta antaa esimakua siitä mitä muurien takana odottaa. Temppelin sanotaan olevan maailman suurin koskaan rakennettu uskonnollinen rakennus.
Jos taas haluaa hämmästyä, niin Angkor Thomin kuninkaallisen kaupungin keskipisteeseen rakennettu Bayon on oikea valinta. Temppelissä kulkijaa seuraavat kymmeniin kivitorneihin hakatut valtavat kasvot, joiden lukumäärästä ei tunnu olevan yksimielisyyttä. Lisäksi kiviseinillä on yli kilometrin verran kaiverruksia, joiden 11 000 kuvaa piirtää hämmentävän tarkan kuvan - jumalien ja sotien lisäksi - 1100-luvun aasialaisesta arkielämästä torikauppiaineen ja kukkotappeluineen.
Bayonin salaperäisesti hymyilevät kivikasvot tervehtivät vierailijaa jo alueelle saapuessa, sillä ne koristavat muinaisen Angkor Thomin kaupunginporttia, 54 jumal- ja 54 paholaisveistoksen kanssa. Portti tekee melkoisen vaikutuksen tulijaan, mikä lienee ollut rakentajien tarkoituskin.
Ta Prohm -temppelissä viidakko on saanut pitää vallan, sillä sitä ei ole perattu vuosisatojen aikana kasvaneiden puiden alta. Näky on mystinen, kun valtavien puiden juuret ovat kummallisesti kietoutuneet kivimuureihin. Täällä seikkaili myös Hollywood-tähti Angelina Jolie Tomb Raider -elokuvassaan muutama vuosi sitten.
Banteay Sreista löytää kauneuden. Temppeli on alueen pienimpiä, mutta sen oranssinpunertavaan hiekkakiveen tehdyt kaiverrukset ovat jopa Angkorin mittakaavassa käsittämättömän taidokkaita.
Mutta jos haluaa omaa rauhaa, niin siihenkin on ratkaisu: ei noudata opaskirjan neuvoja. Näin voi saada johonkin pikkutemppeliin seurakseen vain hymyilevän apsara-tanssijan, jonka joku hakkasi kiveen samassa paikassa 900 vuotta sitten.
Angkorin temppelialueen maisemaan kuuluvat turistien lisäksi eri-ikäiset buddhalaismunkit, joiden kirkkaan oranssit kaavut erottuvat harmaista seinistä kuin appelsiinit suomalaisesta marrasmaisemasta.
Kun turistit hivuttautuvat melkein nelinkontin alas jyrkkiä temppeliportaita, siilitukkaiset munkkinuorukaiset juoksevat samat portaat niin että sandaalien läiske vain kaikuu kiviseinistä.
Viimeisenä matkapäivänä kaksi parikymppistä munkkia istui kapeilla kiviportailla ja jutteli iloisesti kahden reppumatkailevan brittitytön kanssa.
Munkkiaikaa heillä oli jäljellä enää kaksi vuotta. Kaveruksista toinen, Nhean, yritti leikillään sopia Kellyn kanssa treffejä parin vuoden päähän; Prak puolestaan kertoi aikovansa rakennusmieheksi.
Se vaikutti fiksulta suunnitelmalta, sillä Siem Reapissa rakennetaan uusia hotelleja hirmuvauhtia kasvavan matkailun tarpeisiin.
Säilyvätköhän ne tuhat vuotta?