Helsinki
Käsissäni on kirja, johon olen jäänyt koukkuun. Se ei jätä rauhaan, vaan kadullakin pohdiskelen, mitä Einari sanoisi tai tekisi. Olen jopa pikkuisen kiukkuinenkin, kun Einari ja hänen "ideologiansa" eivät suostu kiltisti ja selkeästi asettumaan omaan pikku lokeroonsa. Vaikka kuinka yrittäisin, en kykene tiivistämään romaania ranskalaisin viivoin muutamaan sataan merkkiin.
Einari, minkä menit tekemään!
Tulit myös lähelle, ehkä jopa liiankin lähelle omia kokemuksiani. Niitä on paljon vaikeampi käsitellä sanallisesti kuin kylmiä faktoja. Toisaalta, kuinka helpottavaa onkaan huomata, kuinka sinä Einari niin viisaasti osoitat, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei.
Vuoropuhelusi kirjailija, terapeutti Tommy Hellstenin kanssa ovat viiltävän paljastavia, mutta samalla uskomattoman vapauttavia. Kuin elämä itse nekin panevat itkemään, hymyilemään, nauramaan jopa ääneen hekottamaan. Niistä huokuvat uskomaton rauha ja samalla tietynlainen jännite.
Einari: Tommy Hellsten sanoi, että hänellä on sinua ikävä. Niin minullakin!
Kaiken perusta on rakkaus
Sinä Einari et päästä lukijaasi helpolla. Sinun ajatuksesi, ja varsinkin tekosi, laittavat lukuisat mielikuvat liikkeelle aivokopassani, minun on siis ajateltava ja ennen kaikkea tunnettava!
Puhut asioista, joita monet muutkin ovat kosketelleet, mutta tyylisi on täysin omanlainen. Et myöskään tyydy pelkästään puhumaan, vaan olet valmis toimimaan vakaumuksesi mukaan.
Kaikkien sanojesi ja toimiesi takana on rakkaus ihmiseen, sekä itseesi että muihin. Ja ajatus, että elämässä lopputulosta tärkeämpi on se, mitä sitä ennen tapahtuu. Melkoinen haaste, vai mitä.
Elämänasenteena kiireettömyys
Kaikesta huokuu, että sinä Einari olet sinut elämäsi ja kiireettömyytesi kanssa. Sanotkin monasti, että nykyihminen on kadottanut olemisen kyvyn. Asioita pannaan tapahtumaan sen sijaan, että seurattaisiin mikä tahtoo tapahtua.
Nykyihmisen uupumisen selität sillä, että hän elää ajassa eikä ikuisuudessa. Nimittäin kun elää ajassa, ottaa asiat omiin käsiinsä ja kuvittelee, että pitää olla tehokas ja saada jotain aikaan. Eli asettaa päämäärän ja luo samalla itselleen kiireen. Taitaako sen selvemmin sanoa!
Häpeästä vapautuminen
Puhut Einari usein myös häpeästä, joka estää ihmisiä tulemasta näkyviksi. Häpeähän on meistä monelle tuskastuttavan tuttu tunne, joka syntyy jo varhain. Sinun mielestäsi kyse on siitä, että ihmiset ovat huolissaan muiden tunteista.
Uskon, että sinä Einari elät sanojesi mukaan: se, joka tietää kuka on, ei pohdi, minkälaisen vaikutelman tekee muihin ja mitä muut hänestä ajattelevat.
Keskustelukumppanisi Tommy Hellsten luonnehtii sinua Einari profeetalliseksi hahmoksi, mystikoksi, jolla on ulkopuolisen näkökulma asioihin. Mystikko on kuin liukas saippuapala, jota ei saa tungettua mihinkään tiettyyn lokeroon.
Sinä edustat vanhaa hengellisyyttä, jota ei ole puettu uskonnon kaapuun, keskustelukumppanisi kuvailee.
Kuka olet Einari?
Entä sitten kaikkia ainakin jossain lukemisen vaiheessa kiinnostava kysymys sinun henkilöllisyydestäsi Einari. Onko sinua olemassa? Tommy Hellstenin vastaus on: toivottavasti (pilke silmäkulmassa).
Totuus kuitenkin on, että mitä pitemmälle kirjaa lukee, sen vähemmän merkitsee sinun henkilöllisyytesi. Vain ajatukset ja teot puhuvat puolestaan.
(Tosin täytyy minunkin tunnustaa, että tarkistin WSOY:n kirjasanomista, mihin luokkaan Hellstenin kirja on luokiteltu. Tietäjä ei ole otsikon "Kotimainen proosa" vaan "Ihminen, luonto, tiede ja musiikki" alla. Eli...)