Elokuva: Suklaata, kiitos (Merci pour le chocolat), Ranska & Sveitsi 2000. Ohjaus: Claude Chabrol. Käsikirjoitus: Claude Chabrol ja Caroline Eliacheff pohjautuen Charlotte Armstrongin romaaniin. Kuvaus: Renato Berta. Leikkaus: Monique Fardoulis. Musiikki: Matthieu Chabrol. Näyttelijät: Isabelle Huppert, Jacques Dutronc, Rudolphe Pauly, Anna Mouglalis, Brigitte Catillon. — Studio, Oulu.
Mysteerien mestariksikin sanottu ranskalaisohjaaja Claude Chabrol on yksi Euroopan ahkerimpia elokuvantekijöitä. Suklaata, kiitos on tiettävästi rikos- ja jännityselokuviin erikoistuneen 71-vuotiaan papparaisen 53. elokuva. Joidenkin laskujen mukaan filmejä on kertynyt vieläkin enemmän.
Tyylikkäästi hidastempoinen Suklaata, kiitos mahtuu hädin tuskin jännärin genreen. Kysymys on pikemminkin psykologisesta ihmissuhdetutkielmasta, jonka jännitteet punoutuvat kuin ohimennen samalla kun salaisuuksien verho vähän kerrallaan raottuu.
Sveitsiin sijoittuvassa elokuvassa nuori ja lahjakas pianistinalku Jeanne Pollet (Anna Mouglalis) saa kuulla, että kuuluisa pianisti André Polonski (Jacques Dutronc) voisi synnytyssairaalan kömmähdyksen takia olla hänen isänsä.
Utelias Jeanne ei tietenkään voi välttää kiusausta, vaan lähestyy äskettäin uusiin naimisiin mennyttä taiteilijasuuruutta. Vierailun aikana Polonskin tuore kaakaotehtailijavaimo Mika (Isabelle Huppert) vahingossa kaataa termospullollisen kuumaa suklaajuomaa lattialle. Jeannen mielestä kysymyksessä ei kuitenkaan ollut vahinko, ja niin mysteeri alkaa hienovaraisesti hahmottua.
Elokuvan juoni herättää katsojassa epäilyksiä varsin perinteisin keinoin, mutta mitään suurta piinaa tai yllätystä se ei yritäkään tarjota. Tärkeintä on vaatimattomista elementeistä rakentuva tunnelma. Ohjaaja Chabrol ei suotta vaivaudu peittelemään vanhaa ihastustaan Alfred Hitchcockin muotokieleen.
Jännityksen mestarin vaikutus näkyy niin Isabelle Huppertin loistavassa roolisuorituksessa kuin monissa yksityiskohdissa kierreportaista ja mutkaisista vuoristoteistä lähtien.