Mississippin etelärannikko on toipumassa tuskallisen hitaasti kahden vuoden takaisin hirmumyrsky Katrinan tuhoista. Vaikka suurin huomio myrskyn tuhoista on kohdistunut New Orleansiin, myrsky kohteli vähintään yhtä ankarasti Meksikonlahden rannikkoa parisataa kilometriä jazz-kaupungista itään.
"New Orleansin tuhot syntyivät tulvapatojen pettämisestä ja tämän aiheuttamasta tulvasta joka seisoi viikkoja kaupungissa, ei niinkään myrskytuulesta", kertoo oregonilainen avustustyöntekijä Tim Mueller Biloxissa, 137 kilometriä New Orleansin Bourbon Streetiltä itään.
"Tosiasiassa itse myrskyn pahin raivo iski tänne."
Muellerin puheita on helppo uskoa. Meksikonlahden rantaviivaa seurailevan valtatie 90:n varrelta Biloxissa ja sen naapurikaupungissa Gulfportissa lähes koko vanha asutus on kadonnut, entisistä tiiviisti rakennetuista omakotitaloalueista on jäljellä vain tyhjiä kenttiä ja kahdessa vuodessa ruohottuneita kivijalkoja.
Monet tien laidassa säännöllisin välimatkoin pysytyssä törröttävät kadonneiden huoltoasemien ja hampurilaisravintoloiden mustina ammottavat mainostolpat näyttävät kyenneen uhmaamaan luonnonvoimia.
Vakuutusyhtiöt huijasivat
Biloxin rakennuskannasta myrsky tuhosi kokonaan lähes 38 prosenttia.
Noin 3 000 taloa hajosi kokonaan Katrinan riepotuksessa ja tulvassa, lisäksi 4 000 muuta rakennusta kärsi vahinkoja. Osa voitiin korjata, osa oli purettava asuinkelvottomina. Kuin ihmeen kaupalla henkensä menetti kaupungissa vain 97 ihmistä.
Yksi kotinsa menettäneistä oli 83-vuotias, köyhän väen Itä-Biloxissa asuva Mae Belm.
"Kun tuli myrskyn jälkeen evakosta kotiin, minulla ei ollut kotia mutta ei ollut myöskään naapureita. Koko Lee Street taloineen oli kadonnut jäljettömiin", Belm kauhistelee.
Onnettomuutta lisäsi se, ettei Belmillä ollut vakuutusta tulvan varalta ja vakuutusyhtiöiden hurrikaanivakuutuksen pykälät oli tehty sellaisiksi, etteivät ne käytännössä korvanneet mitään.
"Vakuutusyhtiöt ovat vuosikausia huijanneet ihmisiä myrskyvakuutuksillaan", vahvistaa Tim Mueller. Hänen mukaansa vakuutuksiin liittyi säännöllisesti ehto, joka rajoitti vakuutusyhtiöiden korvausvelvollisuuden vain tuulen aiheuttamiin vahinkoihin.
"Suurin osa taloista täällä tuhoutui kuitenkin tuulen nostattaman tulva-aallon johdosta ja vakuutusyhtiöt kieltäytyvät korvauksista", hän kertoo.
"Lisäksi monet niistäkin, joilla oli tulvavakuutus, huomasivat liian myöhään, että yhtiöt olivat piilottaneet sopimuksiin ehdon joka rajasi niiden korvausvelvollisuuden ulkopuolelle kaikki vahingot ja menetykset, jotka tapahtuivat alle kahdeksan jalan eli 2,43 metrin korkeudella talon ensimmäisen asuinkerroksen lattiasta. Toisin sanoen niissäkin tavallisissa yksikerroksisissa taloissa jotka jäivät pystyyn, tulvavakuutukset eivät korvanneet käytännössä mitään", hän jatkaa.
Rahat juuttuivat byrokratiaan
Liittovaltio on myöntänyt Mississippin osavaltiolle viiden miljardin dollarin edestä apua jaettavaksi tulvan uhreille, mutta rahasta on kaksi vuotta katastrofin jälkeen ehditty jakaa vasta murto-osa.
Avustusjärjestöjen mukaan monet kouluttamattomat ja köyhät avuntarvitsijat eivät yksinkertaisesti selviä avustusten hakemisen bysanttilaisesta byrokratiasta.
Elettyään lähes kaksi vuotta liittovaltion katastrofiviraston FEMA:n asuntovaunussa tonttinsa nurkassa Mae Belm katselee kiitollisena uuden talonsa rivakkaa nousua harjakorkeuteensa. Hänen pelastuksekseen koituivat yksityiset lahjoitukset ja vapaaehtoistyöntekijät, jotka ovat rakentaneet jo satoja taloja kotinsa menettäneille köyhille.
"Tuosta tulee hyvä talo, paljon vahvempi kuin aikaisempi", Belm kiittelee.
Paitsi että talo on uusien normien mukaan rakennettu kestämään aikaisempaa paremmin myrskyt, sen perustus on nostettu toista metriä entisen talon perustuksia korkeammalle.
"On ihanaa päästä jälleen oikeaan kotiin", Belm iloitsee.