Kuningashuoneella on Ruotsissa ollut pitkään takanaan kansan vankka tuki ja etenkin sen jälkeen, kun perustuslaillinen kompromissi kolme vuosikymmentä sitten vei kuninkaalta kaiken vallan ja teki hänestä Ruotsille pelkän vertauskuvan.
Poliittinen sopimus perustuslaista vaiensi kuningashuoneen lakkauttamista vaatineet tasavaltalaiset, jotka sittemmin ovat myös suurin piirtein pysyneet hiljaa eivätkä ole vaatineet maan muuttamista tasavallaksi. Kuningashuoneen katsotaan hoitavan edustusvelvollisuutensa hyvin ja tuovan Ruotsille loistoa.
Ennalta suunnitellun Brunein matkan jälkeen tuki on kuitenkin alkanut rakoilla. Dagens Nyheter -lehden tekemän kyselyn mukaan kuusi kansanedustajaa kymmenestä katsoo, että kuninkaan lausunnot sulttaanikunnasta "avoimempana maana kuin voisi kuvitellakaan" ovat vakavasti heikentäneet monarkian asemaa Ruotsissa.
Tasavaltalaiset riemuissaan
Tämä luonnollisesti ilahduttaa tasavallan kannattajia, jotka nyt ovat alkaneet aavistella parempia aikoja. "Kuninkaan kömmähdyksestä tulee riemuvoitto tasavaltalaisille", otsikoi Svenska Dagbladet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki nämä kansanedustajat vaatisivat kuninkaan eroa tai edes myöntäisivät, että Ruotsin kuningaskunta on vakavassa perustuslaillisessa kriisissä.
Aikaisemmin tällä viikolla valtiotieteen professori Olof Pettersson nimittäin julisti asian olevan juuri näin ja sanoi, että kuninkaan pitäisi luopua valtaistuimesta. Suomalaissyntyinen professori Olof Ruin yritti nopeasti rauhoittaa väittelyä, mutta myönsi kuitenkin Brunei-lausunnon olleen karkea ylilyönti ja vakavin, mihin kuningas on koskaan syyllistynyt.
Ruin vertasi tapahtunutta siihen, kun kuningas kymmenisen vuotta sitten arvosteli Norjan pääministeriä Gro Harlem Bruntlandia maan harjoittaman hylkeenpyynnin takia. Tuolloin monet etenkin Norjassa olivat kuohuksissaan, mutta kukaan ei vaatinut kuningasta eroamaan.
Kriittisetkin suosittelevat malttia
Monet niistäkin, jotka ehkä periaatteessa suhtautuvat kuningasvaltaan kriittisesti, suosittelevat kuitenkin malttia. Jos kuningas nimittäin kaikkien odotusten vastaisesti luopuu valtaistuimesta, sille nousee automaattisesti hänen vanhin tyttärensä kruununprinsessa Viktoria. Monarkia on suurempi kuin itse monarkki, eräs lehti totesi.
Ruotsin lehdistössä ja etenkin sen monarkiaa tukevassa osassa on lisäksi suosittua tehdä vertailuja muiden maiden kuninkaallisten kömmähdyksiin, kuten siihen, mitä vaikkapa Britannian prinssi Philip on voinut sanoa ilman sen kummempaa jälkipeliä.
Kirjoitetaan muun muassa, kuinka nykyaikainen Ruotsin kuningashuone oikeastaan on, kun esimerkiksi Tanskassa edelleen elävä henkilökohtaisen audienssin perinne lakkautettiin Ruotsissa jo vuonna 1939. Lehdissä kirjoitetaan myös, että Tanskan ja Norjan hallitsijoilla Margareetta II:lla ja Harald V:llä on enemmän valtaa kuin Ruotsin hallitsijalla ja ainakin muodollisesti oikeus nimittää hallituksia.
Monarkia pysyneen paikallaan
Perustuslain tarkasti tunteva valtiotieteilijä ja entinen kansanedustaja Bertil Fiskesjö on läksyttänyt kiihtynyttä suurta yleisöä ja kehottanut sitä ottamaan käsitteistä selvää. Perustuslakia ei voi muuttaa käden käänteessä.
Sen hyväksyminen edellyttää kahta valtiopäivillä tehtävää päätöstä, joiden välissä on vielä pidettävä vaalit, mikä tarkoittaa, että uusi päätös voitaisiin saada aikaisintaan vuonna 2006. Hän ennustaakin myrskyn tyyntyvän ja monarkian ainakin lähitulevaisuudessa pysyvän paikallaan.
Göran Perssonin johtamilla sosiaalidemokraateilla kuningasvallan lakkauttaminen on ollut puolueohjelmassa jo pitkään, mutta se ei ole koskaan tullut ajankohtaiseksi eikä edes nyt. Tämänkin puolueen sisällä arvostelu on kuitenkin voimakasta.
Pikantti yksityiskohta torstain sovittelutapaamisessa kuninkaan ja pääministerin välillä on se, että Göran Persson meni linnaan sen sijaan, että kuningas olisi tullut hänen luokseen. Kun Persson läksyttää jotakin toista henkilöä, tämä saa luvan tulla hallituskansliaan.
Ruotsin valtioetiketin mukaan kuningas ei kuitenkaan voi tehdä niin. Ainoastaan liittopäivien jokavuotisessa avajaistilaisuudessa kuningasperheellä on oikeus olla kansan valitsemien edustajien keskuudessa. Ne ovatkin suosittuja tilaisuuksia, joita kansa seuraa kuuliaisesti television välityksellä.
Hallituksen pidettävä kuningasta silmällä
Toinen pikantti yksityiskohta linnan tapaamisessa oli se, että kuningasta avusti siinä valtiomarsalkka Ingemar Eliasson, joka on entinen valtiopäivien jäsen, liberaalin kansanpuolueen entinen ministeri ja vanha tasavallan puolestapuhuja.
Kaikki tämä riitely kuninkaan ympärillä johtaa varmasti vaatimuksiin siitä, että linna pitää paremmin yhteyttä ulkoasianhallintoon arkaluontoisia valtiovierailuja koskevissa kysymyksissä ja että toisaalta hallitus pitää kuningasparin esiintymisiä silmällä.
Kolme vuosikymmentä vanhan perustuslain mukaan kuninkaalla ja kuningattarella on nimittäin oikeus ottaa kantaa myös poliittisiin kysymyksiin, mutta ei yli sen, mitä valtiopäivät ja hallitus ovat päättäneet.
Brunein kohdalla ulkoasianhallinto oli itse asiassa antanut tietoja sulttaanikunnan tilanteesta, mutta niistä ei ollut piitattu. Tulevaisuudessa kuninkaallisten vierailujen edellä voi epäilemättä odottaa parempaa yhteisymmärrystä.
Toinen seuraus tästä jupakasta on se, että Ruotsin kansa, joka tuskin oli kuullut edes puhuttavan Bruneista, tietää nyt kaiken tästä lilliputtimaasta ja sen hallitsijasta sekä suuresta urheiluautoinnostuksesta, jonka hän jakaa Ruotsin kuninkaan kanssa.