OuluMyrsky-ryhmä liikkui Oulussa vanhusten parissa vuosi sitten festivaaliviikolla. Nyt 2004 tanssivisiittipiipahtajia on ollut kaksi paria. Vesper-koti saa toisesta vieraan vielä tänään.
Oulun kaupunginsairaalan keskusaula on osoittautunut hulppeaksi esitystilaksi.
Osastonhoitaja Kaija Järvelinin luettelossa oululaisen Vaatu Kalajoen ja juuri oululaistumassa olevan Sami Henrik Haapalan pyjamainen porukka kirjautuu kolmanneksi tahi toiseksi tanssin tarjoajaksi.
Kuoroja on ollut paikalla toistakymmentä kertaa, ja esimerkiksi muita musiikkiesityksiä on kuultu lukemattomia sen jälkeen, kun talo avattiin syksyllä 2002. Toiveissa on saada koettavaksi sekä lastentanssia että -musiikkia.
"Suurin osa esiintymisistä saadaan tavallaan lahjoituksina." Yleisöpohjana on viidellä vanhuksien akuuttisairaanhoitoa tarjoavalla osastolla kullakin 25-30 potilasta. Keskimääräinen talossaoloaika vaihtelee viidestä vuorokaudesta pariin kuukauteen.
Flyygeli ja orkidea
Tanssitaiteilijakaksikko Kalajoki & Haapalan Unikeot astuivat sairaalaympäristössä uuteen formulaan. Nuhruispyjamainen pari kelli hiljaa auringonvalon hellimässä korkealasikattoisessa aulassa, kahisutteli suuria viherkasveja.
Pari helähti ääneksi, kun ensi maanantaina oululaista tanssijakantaa muuttonsa myötä lisäävä Sami Henrik Haapala avasi flyygelin kannen.
Harmonista, softia ja liikuttavaa. Ehkä minuuteista muutama olisi sietänyt tulla rutistetuksi lopusta pois, muttei se hetki, jolloin orkidealle pari löysi vastaanottajan.
Mukava iltapäivä-tarjoilu.
Museosta vanhainkotiin
Vesper-kodissa tänään esiintyvien Henna Holman ja Reetta Hyvärisen tehtävä ei ollut torstaina puolenpäivän aikaan helppo.
Hiirosen vanhainkodin ruokailu-, juhlatila on pöytien täyttämä ja asukkaat - joista vapaa-ajanohjaaja Elina Karjalaisen mukaan liki puolet on pyörätuolia käyttäviä - olivat useimmat jo valmiina paikalla.
Talon omat aikataulurutiinit ja parin taiteilijan ynnä asukasyleisön tarpeet eivät nyt oikein kohdanneet. Kukaan ei viihdy tilanteessa, missä ei näe eikä kuule tai siis pääse perille, mitä on tapahtumassa.
Oikean Myrskyn merkit
Pitkän salin toisesta päästä näkyi toiseen päätyyn silloin tällöin ehkä pää tai käsi. Oulun taidemuseossa Inari Krohnin teosten yhteydessä alunperin esitetyt soolomuunnelmat Kämmenellä ja Yhdellä iskulla ikuisuus valuivat lähimpiä kokijoita lukuunottamatta "harakoille".
Teatterikorkeasta kaksi vuotta sitten valmistuneet oululaislähtöinen Pauliina Tyni ja pirkanmaalaistaustainen Elli Isokoski muodostavat yhdessä Myrsky-ryhmän.
Myrskyn puolikas kulki torstaina vanhuksille esiintyvien vanavedessä. Tyni tyynenä tilittää: "Vuoden 2001 lopussa alettiin miettimään projekteja. Nimi syntyi oikeastaan vasta vuosi sitten, kun huomattiin että meillähän on itse asiassa ryhmä." Kohdeyleisönä ovat edelleen ensisijassa vanhukset. Toiminta-alue on tällä hetkellä Pirkanmaata ja Uuttamaata.
"Meillä on juuri nyt mukavasti apurahoja, että pystymme toteuttamaan lähitulevaisuudessa kolmisenkymmentä esitystä. Matkat, päivärahat maksavat laitokset."
Millaisia periaatteita Myrsky noudattaa?
"Yhteinen aihepiiri yleisön kanssa on tärkeä. Mieluusti jotain positiivista heidän arkielämästään, kun ovat tilanteessa, johon eivät joskus ehkä ajatelleet joutuvansa tai että viihtyvät tilanteessa hyvinkin. Tämänhetkinen projektimme muodostuu vakavammasta, ehkä vaikeammin perille saatettavasta nykyihmissoolosta ja yltiöpositiivisesta Teetä ja sympatiaa -duetosta. Tällä jälkimmäisellä yritämme sanoa, että uudessa tilanteessa pienistä asioista voi löytyä iloa toisellalailla kuin aikaisemmin."
"Tilaratkaisu on tärkeä. Mitä lähempänä esittäjät ja kokijat ovat toisiaan sen parempi. Tanssijan liike ja ylipäätään kinesteettinen puoli pääsee näin vaikuttamaan. Vastaanottajat rentoutuvat, ovat mukana jopa fyysisesti, jos heillä on siihen mahdollisuus. Mikä samalla tarkoittaa, ettei mielellään hirveän suurta yleisöä."
Omat laitoslääkkeet
Hiirosen vanhainkodissa on näin 50-juhlavuoden alkupuolella jo riittänyt ohjelmaa lähes viikottain. Taiteilijoiden tavallinen taloontulotahti on muutaman kerran vuodessa.
"Minä se olen, joka tässä talossa järjestää näitä hommia ihan palkallisena työnä. Kierrän osastoilla vetämässä ryhmiä ja esiintymässä itsekin, jopa haitaria soittelen ja laulelen", sanoo vapaa-ajanohjaaja Elina Karjalainen. Jokunen aika sitten Hiirosessa toteutettiin pyörätuolitanssikurssi: "Hirveästi siitä tykättiin." Eikä kukaan estä milloin tahansa tanssiksi pistämästä, jos on sellainen mieliala.