Raahe Raahen neljännettoista Rantajatsit alkoivat tapansa mukaan onnellisten tähtien alla, mutta tapahtumat saivat myöhään perjantai-iltana yllättävän käänteen, kun illan konsertti loppui myrskytuulen kaataessa päälavan suojakatoksen suoraan yleisön niskaan. Kaupungin omistama teltta meni riekaleiksi ja tukirakennelmat vääntyivät pahoin, mutta ihmiset selvisivät vain parilla pintanaarmulla ja säikähdyksellä.
Palomestari Antero Suomela Raahen palolaitokselta arvioi aineellisten vahinkojen jäävän suhteellisen pieniksi. Telttakangas on repeytynyt ja kehikko vääntynyt. Lisäksi lavalla olleet soittovehkeet kastuivat, mutta muuten ei ole havaittavissa mainittavampia vahinkoja.
Illan viimeinen esiintyjä, SF Blues eli Heikki Silvennoinen, Dave Lindholm sekä Pepe Ahlqvist yhtyeineen olivat juuri lopettaneet esityksensä, kun sateen ja ukkosen piiskaama sitkeä yleisö vaati heiltä encorea. Pepe Ahlqvist ehti lavalta ilmoittaa, että lisää ei tule, koska ilma on niin vaarallinen. Samassa mereltä puhaltanut voimakas myrskytuulen puuska tempaisi päälavan suojakankaan pois paikoiltaan.
Iso kangas lepatti vimmatusti, tukirakennelmat taipuivat ja tuuli lennätti koko katoksen yleisön niskaan.
Yön pimeydessä salamoiden halkoessa taivasta ja sateen piiskatessa tannerta, oli tunnelma hetken epätietoinen, mutta pian selvisi, että vakavammilta onnettomuuksilta vältyttiin.
Blueskonkari Pepe Ahlqvist kuivatteli sisätiloissa huuliharppujaan tapahtuman jälkeen ja totesi, että vastaavaa ei hänelle ole ennen tapahtunut.
"Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Sain juuri sanottua yleisölle, että lisää ei soiteta, kun tuuli lennätti katoksen pois. Ehdin napata yhden kitaran kainalooni, ja sitten valot sammuivat. Lavalla ei kenellekään käynyt huonosti. Kamat kastuivat, mutta se on pientä, ne voi kuivatella kuntoon."
Vaikka myrsky lopetti festivaalit karulla tavalla, oli perjantaina sittenkin pääosassa musiikki.
Sitten astui
pääosaan musiikki
Hollantilainen Yuri Honing Trio on mielenkiintoinen ja vaativa kokoonpano; saksofoni, kontrabasso ja rummut kuulostaa äkkiarvaamatta omituiselta, mutta siitä viis. Musiikki toimi ja se riittää.
Varsinkin rumpali Joost Lijbaart sekä kontrabasisti Tony Overwater saivat keskenään hyvän sykkeen päälle. Heidän musisoinnissaan oli rytmistä iskevyyttä ja pilkettä silmäkulmassa.
Saksofonisti Yuri Honing sen sijaan oli tosikkomaisempi ja myös soitannossaan tylsempi. Kokoonpano pystyi pienuudestaan huolimatta mukavaan laaja-alaisuuteen. Trio esitti standardeja, mutta venyi myös itämaisten skaalojen sekä elokuvamusiikin suuntaan.
Suomalaista elokuvamusiikkia
Samoilla linjoilla jatkoi illan musiikillisesti mielenkiintoisin yhtye, Jarmo Saari Filmtet, joka esitti suomalaisen elokuvamusiikin parhaita paloja suurella sydämellä ja erinomaisella taidolla.
Jarmo Saari kertoo päätyneensä elokuvamusiikin esittämiseen osin sattumalta: "Etsin vuodenpäivät musiikkia divareista, radion arkistoista ja mistä ikinä sitä löysin. Lopulta oli kasassa viisikymmentä hienoa kappaletta. Niistä tein karsinnan. Sitten ajattelin näitä nimenomaisia muusikoita, joista suuresti pidän, tein sovitukset sen mukaan ja siitä muodostui kokonaisuus nimeltä Filmtet", hän summaa.
Sinua sinua rakastan, Lasisydän sekä Akselin ja Elinan häävalssi antavat kuvaa ohjelmiston luonteesta. Jarmo Saari myöntää, että valinnat olivat vaikeita. "Materiaalia olisi toisenkin levyn verran."
Motiiveina elokuvalliseen teemaan Saari mainitsee pienen jutustelun jälkeen kaksi. Suomalainen jazz on nyt siinä vaiheessa, että amerikkalaisen tradition vahva ote on hellittämässä. "Meillä on niin rikas oma kulttuuri, että siitä löytyy runsaasti hyödynnettävää. Lisäksi itse olen aina ollut kovasti kiinnostunut suomalaisista elokuvista ja olen niihin musiikkiakin säveltänyt. Siksi halusin sovittaa muiden tekemää uusiksi. Kyse on eräällä tavalla kunnianosoituksesta."
Uuden konseptin haltuunotto on aina haaste. Seuraavaksi Jarmo Saari saattaisi suunnata katseensa vaikkapa brasilialaiseen musiikkiin.
"Minulle jazz ei ole tyylisuunta, vaan kyse on musiikin tulkitsemisesta ja siksi monet eri asiat kiinnostavat ja innostavat. Kun on vielä jäljellä nuoruuden intoa, jaksaa painaa uusia vaikutteita kohti."
Filmtet sai Raahessa itsestään paljon irti. Siihen vaikutti Jarmo Saaren mielestä moni seikka. "Festivaalien henki on erittäin ystävällinen, inhimillinen ja lämmin. Musiikki sopi hienosti luonnon keskelle, koivujen katveeseen, meren äärelle. Siinä oli hyvät puitteet."
Filmtet soitti pimenevässä illassa kiehtovia säveliä. Esityksissä oli vanhan ajan orkestraalisuutta, mutta myös nykyajan sähköisyyttä. Metamorfoosi toimi hyvin, näkökulma oli tuore ja elämyksellinen.
Jarmo Saaren pelkistetty sovitus Akselin ja Elinan häävalssista pistäisi rytmillään ehkä juhlakengät tuoreelta avioparilta solmuun, mutta kaunis melankolia ja suomalaiskansallinen vakavuus oli jätetty jäljelle alkuperäisen sävellyksen henkeä kunnioittaen.
Suoraviivaisempaa, elämän murjomaa ja tanssittavampaa musiikkia esitti sen sijaan SF-Blues. Sateen ja salamoinnin yltyessä herrat Silvennoinen, Lindholm ja Ahlqvist lisäsivät kierroksia omaan koneeseensa.
Nyplääminen jätettiin sikseen, sooloilla ei kikkailtu mutta sanoma tuli selväksi: kun sade piiskaa, nainen jättää, on kylmä ja yksinäinen olo, blues on aina ystävä hädässä.
Kun kerta ilma meni huonoksi ja perjantaiyön lopetus oli sekä hurja että kurja, onneksi sentään viimeisenä korvissa soi rujo blues - siinä oli ainakin sitä katu-uskottavuutta kerrakseen.