Sukupuolielämän repostelusta joutui 50-luvulla helposti lukkojen taakse kirjaston takahuoneeseen -- jos nimittäin oli kirja. Lukollinen kaappi tunnettiin myrkkykaappina, ja sen sisältöä lainattiin ainoastaan täysi-ikäisille, jos heillekään.
Jyväskylän yliopiston kirjastoon on koottu näyttelyyn kiellettyjä ja paheksuttuja kirjoja Suomen itsenäisyyden ajalta kolmesta eri ryhmästä: on sodan jälkeen valvontakomission vaatimuksesta poistettuja, siveettömyyden ja epäisänmaallisuuden vuoksi torjuttuja sekä sellaisia, joiden saantia on rajoitettu lasten ja nuorten suojelemiseksi.
Vaaran vuosina poliittisesti arveluttavina pidetyt kirjat poistettiin valvontakomission määräyksestä. Yksilöityä listaa kirjastoissa kielletyistä kirjoista ei julkaistu, vaan kirjastoille jäi asian suhteen melko vapaa harkinta.
-- Vahingossa poistettiin myös paljon sellaista, mitä oli täysin vaaratonta, näyttelystä vastaava toimistopäällikkö Pirkko Audejev-Ojanen kertoo.
41 vuotta kirjastonhoitajana toimineen Audejev-Ojasen mukaan kirjan nimessä esiintyvä ryssä-sana takasi pääsyn poistettavien listalle kirjan sisällöstä kummemmin riippumatta. Myös Suur-Suomi oli sopimaton käsite otsikkoon.
Kirjastot kokosivat poistamistaan kirjoista listoja, joilla oli kaikilla selvä kärkinimi: Adolf Hitlerin Taisteluni. Audejev-Ojanen ei usko, että kirjaa olisi vaaran vuosina löytynyt yhdestäkään Suomen kirjastosta.
Kirjasensuuria väitöskirjassaan tutkinut Kai Ekholm kirjoittaa, että kirjakauppojen ja kirjastojen valinnat poistettavista teoksista erosivat toisistaan. Esimerkiksi Erkki Palolammen Kollaa kestää hävisi kirjastoista, mutta kirjakaupoista sitä saattoi ostaa.
Vuonna 1958 annettiin lupa harkitusti palauttaa jatkosodan jälkeen poistetut teokset kirjastoihin. Aluksi ne suunnattiin lähinnä tutkijoiden käyttöön.
Nykyisin suojellaan lapsia
Näyttelyn uusimmat kirjat ovat teoksia, joiden levitystä on rajoitettu lastensuojelun nimissä esimerkiksi seksin tai väkivallan vuoksi. Käytännössä teos on saatettu esimerkiksi poistaa koulun oheislukemistosta tai kouluhallituksen julkaisemasta lasten- ja nuortenkirjaluettelosta. Näin on käynyt muun muassa Barbro Lindgrenin kirjalle Erittäin salaisia juttuja sekä Timo Parvelan kirjoittamalle Pojalle, jonka oppilaat itse arvioivat liian rivoksi.
Aikuisille suunnattujen kirjojen saantia ei enää nykyisin juuri voi rajoittaa, jolleivät ne ole rikoslain vastaisia.
Vapaamuurarit kaapissa
Myrkkykaapit eivät ole täysin kadonneet kirjastoista. Nykyisin niitä on kuitenkin lähinnä Jyväskylän yliopiston kirjaston kaltaisissa vapaakappalekirjastoissa, joihin toimitetaan kaikki Suomessa painetut julkaisut.
Jyväskylän yliopiston kirjaston myrkkykaapissa säilytetään nykyisin ainakin vapaamuurarien jäsenluetteloita, yrityssalaisuuksia sisältävää aineistoa sekä puolustuslaitoksen taktisia julkaisuja, kertoo toimistopäällikkö Pirkko Audejev-Ojanen. Kaapin sisältöä ei lainata kenellekään, paitsi erityisluvalla.
Yleisessä kirjastossa kysymys myrkkykaapista herättää lähinnä hilpeyttä.
-- Niistä on luovuttu jo vuosikymmeniä sitten, naurahtaa Jyväskylän kirjastotoimenjohtaja Johanna Vesterinen.
Vesterinen vakuuttaa, että Jyväskylän kaupunginkirjastossa ei nykyään rajoiteta aineiston saantia millään tavoin. Ainoa sensuurin muoto on videoiden ja dvd:iden ikärajat. Lapsille sopimattomat painotuotteet sijoitetaan aikuisten osastolle, mutta niiden saantia ei muuten rajoiteta.