"Ladon sisältä lautojen välistä loistaa mediakuutio, jonka sisällä on kuvia Välimeren ylittäneistä pakolaisista. Tiiraamme ikään kuin maailman pakolaisongelmaa oman selviytymisagraarikulttuurimme näkökulmasta", kertoo kuvataiteilija Mika Karhu.
Oulun taidemuseon näyttely Sijoiltaan – Pakolaisuuden arkeologiaa johdattelee kävijänsä laajapohjaisen humanistisen tutkimuksen ja kuvataiteen kautta Suomen pakolaishistoriaan osana eurooppalaista ja maailmanlaajuista pakkomuuttoa.
Miten toisen maailmansodan pakolaisten ja evakot ovat tulleet hyväksytyksi tai torjutuksi?
Millainen prosessi pakolaisuus on yksilöiden ja yhteisöjen elämässä ja millaisia kertomuksia muisti pakolaisuudesta rakentaa?
Pohjois-Pohjanmaan museon aulatilassa on samanaikaisesti esillä rinnakkainen pienoisnäyttely Sijoiltaan – Pakolaisena omalla ja vieraalla maalla.
Näyttelyt liittyvät laajempaan tutkimushankkeeseen Tunnustuksia: Pakolaisuuden hankalat historiat ja muistamisen kulttuurit, joka yhdistää kolme tieteenalaa: historian, kirjallisuuden ja sosiologian.
Nelivuotista hanketta rahoittaa Suomen Akatemia (2017–2021) ja se toteutetaan Oulun yliopistossa dosentti Seija Jalaginin johdolla. Tutkimuksissa keskitytään erityisesti historiallisiin muuttajiin, kuten toisen maailmansodan sotapakolaisiin ja evakkoihin.
Pakolaisuuden arkeologia -näyttelyssä esittäytyvät tällä kertaa taidemaalarit Antero Kahila ja Kari Vehosalo, muusikko ja runoilija Kirsi Poutanen, kuvataiteilija Mika Karhu, elokuvaleikkauksen professori Anne Lakanen, elokuvaaja Tahvo Hirvonen, kuvanveistäjät Heli Ryhänen ja Anssi Taulu sekä Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen opiskelijat Sevgi Eker, Vilja Harjamäki ja Menni Renvall.
Oulu yliopistosta projektissa ovat mukana Seija Jalaginin lisäksi tutkijat Outi Autti, Saara Intonen, Ilmari Leppihalme ja Hanna-Leena Määttä.
Eilen lauantaina taidemuseolla järjestettiin avoimista yleisöluennoista koostuva avajaisseminaari, jossa tutkijat kertovat omista aiheistaan. Jatkoseminaari järjestetään sunnuntaina 19.4.
Pakolaisuuden arkeologian kuvataiteilijoihin kuuluva hyvinkääläinen Mika Karhu tiivistää näyttelyn tarjonnan yhdellä lauseella.
– Myötätunto on kauneutta.
Karhun oma ’magnum opus’ taidemuseossa on 4x2-metrinen pienoismalli romahtaneesta ladosta.
– Sen rikkinäisen katon muoto muistuttaa ikään kuin veneen pohjaa; onhan tänne tultu ja täältä lähdetty pakoon veneillä, ja tullaan yhä edelleen. Lato viestittää tietysti myös suomalaisen agraarikulttuurin katoamisesta. Kyseessä oli selviytymismuoto, joka vaikuttaa meihin edelleen, vaikka sellaisenaan sitä ei enää ole.
– Ladon sisältä lautojen välistä loistaa mediakuutio, jonka sisällä on kuvia Välimeren ylittäneistä pakolaisista. Tiiraamme ikään kuin maailman pakolaisongelmaa oman selviytymisagraarikulttuurimme näkökulmasta. Sen takia pakolaisuus on meille yhä kipeä asia.
Karhun oma sukukin lähti Karjalasta sotaa pakoon.
– Pakolaisuuden kokemukset ovat siis vaikuttaneet myös minuun, ainakin epäsuorasti. En osaa tarkkaan sanoa, mitkä asiat. Osittain se on kai sanatonta, jännitteistä suhtautumista tulevaisuuteen, jota oma sukupolveni ja minua nuoremmat eivät enää pysty paikantamaan mihinkään yksittäiseen tapahtumaan.
Näyttely, kuten taide ylipäätään, edellyttää yleisöltä aktiivista, itsenäistä ajattelua.
– Merkitykset kasvavat katsojan ja taideteoksen vuorovaikutuksesta. Jos sanon sanan ’äiti’, kaikki ymmärtävät symbolin, mutta ajattelevat vähän erilaisia äitejä. Joku voi jopa ajatella, että ’en halua nähdä sitä paskiaista enää ikinä’.
– Sanat ja kuvat ovat aina henkilön omista kokemuksista riippuvia systeemejä. Niitä voi ymmärtää vain henkilökohtaisen ymmärrystaitonsa mukaan.
Karhulla on näyttelyssä myös tietokonepiirros, jossa näkyvien kasvojen piirteet oat peräisin Viipurin mielisairaalan unohdetuilta potilailta.
– Osa heistä jätettiin Viipuriin. Nekin jotka tuotiin Suomeen, kokivat aika kovan kohtalon.
Sijoiltaan – Pakolaisuuden arkeologiaa Oulun taidemuseossa 29.2.–26.4. Sijoiltaan – Pakolaisena omalla ja vieraalla maalla Pohjois-Pohjanmaan museossa 29.2.–3.5.
