Tanssijoiden mystifiointi ärsyttää Oulun tanssinkeskuksen Jojon taiteellista johtajaa Katariina McAlesteria.
"Heidän julkisuuskuvansa on se, että he eivät syö eivätkä käy vessassa. Naistenlehtien haastatteluissa on aina sama kaava: tanssija kulkee voittoon vain kärsimysten kautta. Tätä kuvaa haluan pöllyyttää."
McAlester kärjistää, että tanssitaide on pitkään nähty vain viihteenä, jonka yksi arvo on se, että tanssijat ovat hyvännäköisiä, heillä on hyvät vartalot ja naiset ovat kauniita.
"On tehty pitkä matka, että tanssissa nähdään muitakin arvoja kuin pelkkä viihdyttäminen ja hyvältä näyttäminen."
McAlester muistuttaa, että nykyisin taiteilijat joutuvat toimimaan hyvin monenlaisissa rooleissa ja olosuhteissa, joten vanha romantisoitu taitelijakuva ei enää elä. Ei, vaikka sitä yhä ruokitaan.
Hänen mukaansa taitelijat eivät toimi yksin, ilman kosketusta muihin ihmisiin. Sen vuoksi hän kannustaakin taiteilijoita itse miettimään omaa, muuttuvaa rooliaan.
"Joillakin on tarve parantaa, joillakin tarve täräyttää. Toiset kokevat olevansa agitaattoreita, jotka herättävät ihmisiä näkemään, mitä ympärillä tapahtuu. Toiset taas kokevat olevansa parantajia. Nämä roolit sekoittuvat ja muuttuvat, mutta minusta niitä on hyvä miettiä aina välillä", McAlester kannustaa.