Saako taiteilija myydä itseään? "Ei varmaan itseään, mutta työtään. Jos tavoitteena on taiteellisen työn mahdollistaminen", vastaa tanssija-näyttelijä Sami Henrik Haapala, 29.
Haapalan mukaan periaatteessa jokaisen taiteilijan unelma on löytää valistunut tuottaja, joka ymmärtää sekä taiteen että bisneksen päälle. Koska se ei ole helppoa, taiteilijalla itselläänkin olisi hyvä olla jonkin sortin bisnesvainua tai "reaalimaailman tajua" elannon irrottamiseksi taiteen saralta.
Nykyaikana tuntuu vahvistuneen myös näkemys taiteilijasta pienenä tai keskisuurena yrittäjänä. Mikä ettei? Haapala tosin huomauttaa, etteivät suomalaisen yhteiskunnan rakenteet ainakaan toistaiseksi pönkitä taiteilijayrittäjyyttä järin tukevasti.
Esimerkiksi oman taiteilijakoulutuksensa Haapala luonnehtii olleen 99-prosenttisesti tanssimista. Opintojen aikana taiteilijanalkuja opastettiin myös apurahojen hakuun, muttei yhteyksien luomiseen yritysmaailman suuntaan - saatikka oman yrityksen perustamiseen!
Jossain musiikkivirityksissä yrittäjyys ja bisneskontaktit ovat kuitenkin arkea, Haapala huomauttaa. "Klubipuolella on aina ymmärretty yksityisen rahan päälle. Klubi-ihmisiä kun ei yleensä koeta taiteilijoiksi, jotka voisivat hakea apurahoja."
"Työtön" työtön
Vajaan vuoden Oulussa asunut Sami Henrik Haapala on virallisesti työtön taiteilija - sitä hän ollut pari vuotta suoritettuaan tanssijan tutkinnon Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Outokummussa. Käytännössä mies on kuitenkin kaikkea muuta kuin työtön.
Parhaillaan hän junailee afrobrasilialaisesta capoeirasta ja nykytanssista koostuvaa Soulsports-teosta. Musiikillisesti se yhdistää sambaa ja capoeiraa kalevalaisiin runoihin, vanhoihin suomalaisiin virsiin sekä työväenlauluihin.
Yleisölle projekti näyttäytyy kahtena klubikonserttina, Faces-etnofestivaaleilla esitettävänä improvisaatio- ja työpajaversiona, koululaisyhteistyönä sekä ryhmäkoreografiana. Viimeksi mainitun ensi-ilta on lokakuussa Nukun isossa salissa Oulussa.
Vuoden mittainen projekti työllistää kaikkiaan kymmenkunta ihmistä ja sen budjetti on noin 30 000 euroa.
Haapala myöntää, että hankkeen rahoitus on osin auki. Hän itse joutuu tekemään palkatonta työtä urakkansa eteen useamman kuukauden ajan - ellei sitten sen loppuun saakka.
Soulsportsin budjetista noin neljäsosa on tulossa yksityisenä sponsorirahana ja puolet apurahoina. Loppuosuus koostuisi muun muassa lipputuloista.
Rahoituskuvio selkenee, kunhan erinäiset "arpajaiset" on ratkottu. Arpajaisilla taiteilija viittaa taideapurahojen myöntämispäätöksiin, joita kaupunki ja lääni parhaillaan tekevät. Arpajaiset kuvaavat myös pelin henkeä: aina ei voi voittaa.
Epävarman arpajaispelin vuoksi taiteilijalla on tarvetta koota elantoaan monesta lähteestä. "Itsekin olen käynyt opettamassa tanssia jalkapallon juniorijoukkueelle Haukiputaalla", Haapala kertoo.
Yritysyhteistyöstä Haapalalla on myönteisiä kokemuksia esimerkiksi viime kesältä, jolloin hän oli tekemässä Kirsi Kunnaksen teksteihin perustuvaa kesäteatteria Sonnisaaressa tanssijakollegoidensa Katja Mustosen ja Vaatu Kalajoen kanssa. Koomisten pläpsammakoiden sponsorointi kiinnosti muun muassa Arinaa ja Oulun Energiaa.
Haapalan uuden projektin kumppaneina ovat Ivanahelsinki-vaatemerkki sekä elektroniikkayritys Sweco PIC.