Aasian katastrofin vuoksi seurakunnat ovat nostaneet valmiuttaan antaa kriisiapua. Oulussa seurakuntien työntekijät ovat varautuneet vastaamaan puheluihin ja järjestämään halukkaille esimerkiksi keskusteluaikoja.
Toistaiseksi avun tarvitsevien yhteydenottoja on tullut seurakuntiin suhteellisen vähän.
"Elämme nyt vielä kriisin shokkivaihetta. Ihmiset ovat lamaantuneita ja tyrmistyneitä", Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien yhteisen diakonian ja sielunhoidon johtaja Heikki Paukkunen sanoo.
Avun tarve Oulussa painottuu luultavasti kriisin jälkihoidon puolelle. Jälkihoidon tarpeen määrä selviää seuraavien viikkojen aikana.
"Kun elämme vielä kriisin keskellä, avun tarvetta on hankala arvioida. Joka tapauksessa ihmiset ovat tapahtuneesta tyrmistyneitä ja järkyttyneitä. Kokemus jää mieliin pitkäksi aikaa", Paukkunen sanoo.
Kaikissa tapauksissa seurakunnan työntekijöiden antama kriisiapu yksin ei riitä.
"Työntekijöillä on myös valmius myös arvioida sitä, milloin tarvitaan muuta apua kuin sitä mitä seurakunta voi antaa. Silloin avun tarpeessa olevia ihmisiä ohjataan eteenpäin."
Puhuminen on apu itsessään
Heikki Paukkunen korostaa puhumisen merkitystä kriisistä selviytymisessä: jaettu taakka on aina kevyempi kantaa.
"Puhuminen itsessään on yksi apu. Puhumisen avulla pystytään paremmin ymmärtämään, mistä kriisissä on kysymys. Usein keskusteluihin liittyy myös yhteistä pohdintaa siitä, miten elämä jatkuu kriisistä eteenpäin. Tilanne on aina yksilöllinen", Paukkunen korostaa.
Seurakunnan kriisiapua kaipaavan kannattaa ottaa yhteys oman seurakunnan pappiin tai diakoniatyöntekijään. Lisäksi myös perheasian neuvottelukeskuksesta on mahdollisuus varata keskusteluaikoja.
"Traumaattiset kokemukset pitäisi joka tapauksessa pystyä purkamaan. Muutoin ne voivat jäädä pyörimään mieleen ja rasittaa ihmistä myöhemmin elämän varrella", Heikki Paukkunen korostaa.