Rapurutto ja muut sairaudet ovat vähentäneet rapusaalista vuoden 1904 huippusaaliista 20 miljoonasta ravusta nykyiseen 3-4 miljoonan rapusaaliiseen.
Etelä-Suomen täplärapu kantaa ja levittää rapuruttoa, mutta parasta aikaa tutkitaan voiko myös jokirapu kantaa ja levittää ruttoa kroonisesti piilevänä.
"Jos jokiravuissa on ruton kestäviä yksilöitä, eivät rapuistutukset tule koskaan tuottamaan kunnollista rapukantaa", pohtii Oulun Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Mikko Torssonen.
Rapujen perimän ja rapuruton tutkimisen aloittivat kesäkuussa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Kuopion yliopisto yhteistyössä Raputietokeskuksen ja TE-keskusten kanssa.
"Tällä hetkellä rapurutto pystytään diagnosoimaan akuuttina tautina. Epäilykset ovat kuitenkin vahvoja siitä, että jokirapupopulaatiossa rapurutto voi levitä myös piilevänä. Ruton kantajien toteamiseen tarvitaan kuitenkin huomattavasti herkempiä menetelmiä", sanoo Eviran hankevastaava Satu Viljamaa-Dirks Kuopion tutkimusyksiköstä.
"Tutkimuksessa kyseenalaistamme ajatuksen, että kuolleisuus on sataprosenttinen jokiravun sairastuessa rapuruttoon. Uskon että kannoista löytyy eroja ja tuloksia pitäisi saada viimeistään vuoden 2007 loppuun mennessä."
Pohjois-Suomessa vielä hyvä tilanne
Rapuruttoja Suomessa on kahdenlaisia. Toinen vanhempi tartunta on tullut jo 1800-luvun lopussa, kun toinen erilainen tartuntatyyppi on tullut täplärapujen mukana.
Raputietokeskuksen rapubiologi Ari Mannonen sanoo rapukannan näyttävän Pohjois-Suomen osalta hyvältä ellei rapuruttoa tule. Eviran kahden viikon takaisen selvityksen myötä rapuruttoja on tänä vuonna todettu neljä, kaikki Etelä-Suomessa.
"Krooninen rapurutto voi tarkoittaa eri asioita. On mahdollista että tauti-itiöllä on lepovaihe, jossa itiö pystyy olemaan ravun ulkopuolella. On myös mahdollista, että itiöllä on lisäksi jokin toinen väli-isäntä, esimerkiksi makean veden äyriäinen. Rutto voi olla myös erittäin muuntuva, kun sitä tällä hetkellä on pidetty huonosti muuntuvana", selvittää Mannonen.
Käytännön raputalouden kannalta vaihtoehdot tarkoittavat eri asioita. Mannosen mukaan pahin vaihtoehto on, että itiö pystyisi elämään ravun ulkopuolella.
"Tähän mennessä on oletettu, että rapujen kuoleminen tappaa myös rapuruton, koska rutolta häviää sen ainoa isäntä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Jos itiö pystyisi elämään ravun ulkopuolella toisessa isännässä tai lepoitiönä, niin tarkoittaisi se, että koskaan ei pystyttäisi varmaksi sanomaan milloin rapurutto on hävinnyt vesistöstä. Tämä hankaloittaisi jokirapukantojen elvyttämistä."
Elvyttämistilanteet paremmin tunnistettaviksi
Käytännön toimiin rapukantojen elvyttämisessä ei eri vaihtoehdoilla ole Mannosen mielestä suurta vaikutusta.
"Tutkimuksen tulokset auttaisivat tunnistamaan tilanteet, jolloin kantojen elvyttämiseen kannattaa panostaa. Jos ihmisistä alkaa tuntua siltä, että kantojen elvyttämiseksi ei ole mitään tehtävissä, niin johtaa se avuttomuuteen ja välinpitämättömyyteen, joista kumpikaan ei ole hyvä asia tässä tilanteessa", Mannonen painottaa.
Tällä hetkellä oletetaan ettei rapurutolla ole suvullista lisääntymistä, jolloin kannat ovat toistensa klooneja paikasta riippumatta.
"Jos rapurutolla olisikin suvullista lisääntymistä niin tarkoittaisi se, että rapuruton perimä muuntuu huomattavasti nopeammin. Silloin meillä saattaisi olla lukuisia rapuruttokantoja, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Toiset kannoista voivat olla vaarallisia ja toiset vielä vaarallisempia."