Monet pitävät Esa Saarista Nokian ylimmän johdon hovifilosofina, mutta pääjohtaja Jorma Ollila on toista mieltä: "Tämä on väärinkäsitys. En ole koskaan pyytänyt häntä Nokiaan, vaan organisaation muut tahot ovat hänet kutsuneet."
Ollila ei halua luovuttaa kunniaa Nokian menestyksestä kenellekään. Mutta hän tunnustaa, että ystävä Esa Saarisen ajatukset "ovat hyödyttäneet Nokiaa suunnattomasti". Merkittävää Saarisessa on Ollilan mukaan pohjaton positiivisuus ja optimismi, joka on hämmentävän energisoiva voima. Toinen merkittävä piirre on isänmaallisuus, joka on osoittautunut "valtavaksi voimanlähteeksi".
Se on yllättävää, isänmaallisuushan leimattiin kommunistien toimesta ensin fasismiksi, ja sitten maahantulijoiden toimesta rasismiksi. Nyt suomalainen kansallistunne on siis sallittua jälleen.
Ollila täytti 50 ja Saarinen myös - jälkimmäisen kunniaksi on koottu juhlakirja Cameo (= kuvaus, roolisuoritus). Puheessaan Ollilan huvilajuhlissa Saarinen määritti suomalaisen miehen suurimman toiveen: Että hän saa olla rauhassa ja että hänen vaimonsa on onnellinen.
Ollila puolestaan vastasi, miksi hän on käynyt Saarisen luennoilla: Niiden jälkeen haluaa tulla vielä illaksikin töihin.
Insinöörit ovat siis saaneet merkittävän uuden ulottuvuuden Esa Saarisessa, Teknillisen korkeakoulun systeemianalyysin professorissa, sanoo maisteri Antti Partanen.
Saarisen juhlakirjassa on 39 kirjoittajaa. He muodostavat väljän guruyhteisön, "Esan ystävät", joka palvoo tyynyllä istuvaa ylivertaista olentoa. Yhtään kriittistä ääntä ei esiinny.
Neljäskymmenes kirjoittaja on jäänyt kirjan toimittajilta esittelemättä. Hän on teräskyynärpäillä varustettu egomaani, joka kehuu ottaneensa heti kaiken haluamansa - saaren, Porshen, vaimon ja Esa Saarisen, jonka hän värväsi firmansa hallitukseen henkeä nostamaan.
Filosofi vie palkitsemiskulttuuria yrityksiin. Uusi sarka alkoi yhteistyönä Enston perustajan Ensio Miettisen kanssa kirjalla Muutosvoima, joka kasasi vaikeuksia yliopistouralle. Esaa yritetään painaa villaisella, Miettinen tietää.
Muutosvoiman luki myös Marimekon uusi omistaja Kirsti Paakkanen ja pyysi alkuvaikeuksissaan Saarista apuun. Filosofin tuoma "viisaus, hyvyys ja positiivisuus alkoivat toimia", henkilöstö innostui ja Marimekko kukoistaa taas.
Välillä Paakkanen tarvitsi nostetta itsekin ja kutsui filosofin luokseen. "Paneuduimme asioihin innostuneina kuin pienet kaljatynnyrit, aina hirveä höyry päällä."
Paakkaselle bisnes ja elämä ovat yhtä ja samaa: vastassa on aina toinen ihminen.
Korea filosofi on muidenkin naisten mieleen. "Voi Esa, Esa. Ihania aikoja!" huudahtelee dosentti Heidi Liehu, entinen oppilas, jonka mielestä Saarinen on harvinainen kuin miekkalilja niittykukkien keskellä.
Uskomaton pyörryttäjä, kumoaja, sytyttäjä. "Suomi ei sinua ansaitse!"
Kiusaus pilkata Esa Saarista on suuri, siinä ohjaaja Jussi Parviainen on oikeassa. Ja hän katsoo edustavansa itsekin samaa narsismia, esillä olemisen tautia, joka saa ahdistumaan ulkomailla, kun kukaan ei tunne eikä kutsu nimeltä.
Hänestä Saarinen toimii omassa näkemyksessään kuin tanssija, joka ei selitä liikkeitään.
Sen verran voi selittää, että suomalaisilla on epäluulon ja kyynisyyden raskas kulttuuriperintö, jota Saarinen yrittää kytkeä kiinni ilon ja onnen etsinnän pitkään eurooppalaiseen historiaan.
Hän puhuu arvonriistosta ja latistuksen mankelista, jolla ihmisiä nöyryytetään työpaikoilla. Sen tilalle tarvitsemme aidosti arvostavaa henkeä ja elämänuskon yhteisöjä.
Sellaisissa kaikki haluaisivat työskennellä, mutta miksi se ei onnistu?
Nostemestari Heikki Peltola nimeää kaksi syytä: Sitä ei uskota mahdolliseksi, ja muiden odotetaan ottavan ensimmäisen askeleen. Ne ovat vääriä asenteita.
Arvonanto on mahdollista, ja jokaisen on aloitettava se itse. Arvonanto on yrityksen voimavara.
Kun noste alkaa, se toimii, Saarinen on todistanut sen käytännössä. Ystävällisyys on valtava luova voima, joka hälventää pelokkaan murehtimisen ja vapauttaa rohkeuden.
Professori Pentti Kouri on jopa varma, että presidentinvaalin tulos olisi ollut toinen, jos Saarinen olisi alusta alkaen neuvonut Esko Ahoa.