Parhaassa tapauksessa Trumpin ja Putinin tapaaminen aloittaa vuoropuhelun, jolla umpisolmuja päästään purkamaan. Halua yhteistyöhön näyttäisi olevan, mutta miten pitkälle se käytännössä riittää, jää nähtäväksi.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin tapaaminen maanantaina Helsingissä sujui ennakko-odotuksiin nähden jopa yllättävän myönteisissä merkeissä. Varsinkin, kun vallitsevaa tilannetta on kuvattu kylmän sodan aikoja jäätävämmäksi.
Pahasti hiertyneessä tilanteessa maiden suhteita hankaavat epäkohdat saatiin nostettua rehellisesti pöydälle. Käytännön kipupisteiden hoito edellyttää kuitenkin jatkoneuvotteluja. Jos tapaamisesta ei muuta iloa ole, niin ainakin se, että nyt tiedetään missä ollaan ja minne pitäisi mennä.
Laajan kansainvälisen mediahuomion keskipisteessä huippukokous vietiin kunnialla läpi. Suomi paistatteli julkisuuden valokeilassa tarjotessaan puitteet Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamiselle.
Suomelle ja presidentti Sauli Niinistölle ropisi kiitoksia ja merkille pannaan ehkä vuosiluku, joka muistetaan lähtölaukauksena suurvaltasuhteiden uudelle liennytykselle.
Kyse on siitä, että Trump halusi tavata Putinin parantaakseen maiden kireitä suhteita. Ne ovat olleet aallonpohjassa muun muassa Krimin haltuunoton, Itä-Ukrainan ja Syyrian sodan, talouspakotteiden ja Venäjän väitetyn Yhdysvaltain presidentinvaaleihin sekaantumisen takia.
Putin puolestaan on ollut halukas tapaamaan Trumpin saadakseen palautettua takaisin Venäjän suurvalta-aseman. Trumpin edeltäjä Barack Obama kun luonnehti Venäjää nöyryyttävästi alueelliseksi suurvallaksi. Helsingin tapaamisen perusteella amerikkalainen diilintekijä ja venäläinen judoka näyttivät vaikeista lähtökohdista huolimatta tulevan hyvin toimeen.
Diplomatia on hyvä keino tilanteessa, jossa muutoin ajauduttaisiin korottamaan panoksia. Kun erimielisyydet on tunnustettu, on helpompi ottaa askeleita kohti vakautta ja kriisien ratkomista.
Suomen kaltaiselle maalle heikentynyt kansainvälinen tilanne, ydinaseriisunnan kohtalo, monenkeskisen yhteistyön rapautuminen, kauppasodat, EU:n aseman horjuttaminen ja Itämeren tilanteen heikentyminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Siksi suurvaltojen yhteistyö on myönteinen asia.
Yhdysvaltain ja Venäjän huonot suhteet eivät ole kenenkään etu, vaikka Euroopassa ei haluta tilannetta, jossa suurvallat puhuvat yli ja ohi muun kansainvälisen yhteisön.
Yhdysvalloissa sen sijaan järkytyttiin tuoreeltaan siitä, että Trump näyttää uskovan vuoden 2016 presidentinvaaleihin sekaantumisen selvittelyssä enemmän Putinia kuin amerikkalaisia viranomaisia. Tämä onkin Trumpille kiusallinen asia, josta hänen on erittäin vaikea päästä eroon.
Parhaassa tapauksessa Helsingin huippukokous toimii mahdollistajana, joka aloittaa vuoropuhelun, tapaamisten sarjan ja neuvotteluprosessin, joilla päästään ratkomaan kriisejä niin Ukrainassa, Syyriassa, terrorismin vastaisessa työssä kuin ydinasevarustelussa. Käytännön toimet Syyrian humanitäärisen kriisin helpottamisesta olisivat ensiaskel parempaan suuntaan.