Serbia siirtyi yllättävän vaalituloksen myötä piirun lännemmäs. Hallitusratkaisu voi kuitenkin riippua Slobodan Milosevicin puolueesta.
Euroopan unionissa riemuittiin maanantaina hillitysti Serbian parlamenttivaalien tulosta. EU-mielisten vaalivoitto näyttää osoittavan, että serbit ovat vihdoin jättämässä traumaattisen menneisyyden taakseen ja marssimassa kohti Eurooppaa.
Presidentti Boris Tadicin johtaman liittouman eteneminen ei silti vielä välttämättä ratkaise maan suuntakiistaa. Länsimieliset eivät saaneet ehdotonta valtakirjaa käynnissä olevasta poliittisesta sukupolvenvaihdoksesta huolimatta. Serbiassa on yhä paljon vanhakantaisia, joille äärikansallinen radikalismi on ainoaa oikeaa isänmaallisuutta.
Kaikki gallupit ennustivat radikaalien voittoa. He tekivät kuitenkin kampanjassa pari vakavaa virhettä. Puhuttiin muun muassa puolueen puheenjohtajan Vojislav Seseljin paluusta Haagin sotarikosoikeudesta suoraan uudeksi pääministeriksi. Samoin kerrottiin, että patrioottisista aatteista lipsuneet media, kansalaisjärjestöt ja nuoriso tulisi palauttaa kaidalle tielle.
Uhittelevat lausunnot aiheuttivat ilmeisesti pelkoa ja huolta paluusta 90-luvulle ja kansainväliseen eristykseen. Vaikeiden vuosien virheistä on opittu jotain. Länsimielisten vaalipropaganda laski paljon juuri sen varaan.
Tulos oli iso helpotus EU:n lisäksi serbienemmistölle. Se on kuitenkin hieman tulkinnanvarainen, sillä äänestysinto jäi odotettua alhaisemmaksi 60 prosentin tuntumaan. Osaltaan passiivisuuteen ajoivat myös törkyinen ja aggressiivinen kampanja. Kosovon itsenäistyminen kummitteli monien äänestäjien takaraivossa.
Hankala poliittinen tasapainottelu uhkaakin jatkua Serbiassa. Hallitusneuvotteluista on tulossa vaikeat. Radikaalit uhkasivat jo uusilla vaaleilla, elleivät he pääse jakamaan valtaa. Uuden hallituksen muodostamisen takaraja on 15. syyskuuta. Viime kerralla aikaraja alitettiin varttitunnilla; ääriserbit eivät onnistuneet saamaan kumppaneita.
EU-myönteisten liittouman ehdoton parlamenttienemmistö jäi alustavien tulosten mukaan pari paikkaa vajaaksi. Koalitio tarvitsee tukea joko edelliseltä pääministeriltä Vojislav Kostunicalta tai sitten ex-presidentti Slobodan Milosevicin perillispuolueelta sosialisteilta.
Tuntuu historian ironialta, että uuden hallituksen synty saattaa olla juuri sosialistien käsissä. Puolue sai kuitenkin parhaan vaalituloksensa Milosevicin kaatumisen jälkeen - osittain siksi että tämä serbien onnettomuuksien symboli jätettiin kampanjassa vähemmälle huomiolle. Sosialisteilla kuuluu olevan pyrkimystä nykyaikaistua; puolueen kampanjassa korostettiin sosiaalisia ja elintasokysymyksiä.
EU:ssa ei pidetä mahdottomana ajatuksena, että Belgradin hallituspalatsissa istuvat syksyllä EU-mielisten kanssa sosialistit. Sekään kabinetti ei tule tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä, mutta sen kanssa voinee tulla toimeen. EU:n epäsuosioon joutunut Kostunica on puolestaan jo ilmoittanut, että hänen puolueensa DSS ei tingi tiukoista "kansallisista arvoistaan".
Kun EU liputti vaaleissa avoimesti länsimielisten puolesta, Venäjä antoi huomattavaa tukea radikaaleille. Venäjä ei kuitenkaan asettunut aivan ääriserbien takuumieheksi, eikä tulosta voi pitää läimäytyksenä Moskovan kasvoille. Pieni arvovaltatappio se kuitenkin on. Kreml pysynee silti yhä Serbian suurimpana tukijana.
Serbian vaalit eivät olleet myöskään kansanäänestys Kosovon kohtalosta, mutta tulos voi myös hivenen auttaa tämän kiistan jälkihoitoa.