Digitelevision käyttöönotto kangertelee pahoin. Katsojat eivät ole innostuneet uudesta tekniikasta, digilaitteita ei ole tai ne ovat kalliita - eikä valtiokaan tue digiboksin hankintaa, kuten joissakin maissa.
Osa toimilupien haltijoista on luopunut leikistä. Oikeuskansleri Paavo Nikula lisää tv-yhtiöiden tuskaa epäilemällä, että luopuminen nykyisestä analologisesta televisiosta 2006 voi rikkoa kansalaisten perusoikeuksia.
Valtioneuvosto myönsi1999 toimiluvat valtakunnalliseen digitaaliseen televisiotoimintaan 31.8.2010 saakka. Samalla se totesi, että analoginen palvelu voidaan sulkea nykyisten voimassaolevien toimilupien päättyessä eli vuoden 2006 lopussa. Päätöstä analogisten tv-lähetysten lopettamisesta ei siis ole. Mutta ei valtioneuvosto myöskään ole päättänyt, ettei analogisia lähetyksiä jatkettaisi vuoden 2006 jälkeenkin.
Perustuslain mukaan sananvapauteen kuuluu oikeus saada vastaanottaa tietoa. Perustellusti voi kysyä, toteutuuko oikeus, jos analogiset lähetykset lopetetaan. Asia koskee Yleisradiota, jolle on laissa määrätty julkisen palvelun tehtäviä. Tämän takia se saa periä katselijoilta televisiomaksua. Nyt liikenneministeri Kimmo Sasi pitää mahdollisena, että Yle joutuu jatkamaan analogisia tv-lähetyksiä vuoden 2006 jälkeenkin.
Moinen myöhäisherännäisyys ja viestintäministerien sekoilu on kiusallista. Niin toimilupien haltijoilla kuin katselijoillakin on oikeus tietää, mitä tapahtuu ja milloin. Miksei oikeuskansleri puuttunut asiaan jo 1999? Hänhän valvoo hallituksen toimien lainmukaisuutta ja perusoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerinviraston selvityksen jälkeen on tehtävä päätös, joka ei muutu, vaikka hallitus ja viestintäministerit vaihtuvat.
Pääkirjoitus