Hiihtäjä Mikä Myllylä myönsi keskiviikkona (Ilta-Sanomat 3.7.) Trondheimin liepeillä salintäydelle norjalaisia toimittajia sen, mistä hänen olisi kannattanut puhua jo paljon aiemmin suoraan ja ensimmäiseksi kotimaassa.
Myllylä pyysi norjalaisilta ja koko maailmalta anteeksi ja sanoi katuvansa, että käytti dopingia Lahden MM-hiihdoissa. Hänen mukaansa menestymisen paineet kotikisojen alla olivat liian kovat, minkä vuoksi hän manipuloi vertaan.
Kaiken lisäksi Myllylä sanoi luulleensa, ettei jää kiinni, vaikka Jari Isometsä kärähtikin. Myllylä luuli, että aine häviää kehosta kahdessa päivässä. Suoraa puhetta, vihdoinkin. Kuulijana norjalainen yleisö.
Juuri Norjassa Myllylään ja muihinkin dopingista kiinni jääneisiin suomalaishiihtäjiin on suhtauduttu erityisen myrkyllisesti. Suomessa kohu on jo laantunut, mutta Norjassa kaikki muistetaan kesäkuumallakin. Suoralla anteeksipyynnöllään Myllylä teki palveluksen koko suomalaisnorjalaisille urheilusuhteille, joita hiihdon dopingtapaukset ovat rassanneet pahasti.
Hiihtäjän kotikulmilla voi kuitenkin kysyä, miksi Myllylä vasta nyt avoimesti tunnusti tienneensä, että hän teki väärin. Puhe kotikisojen tuomasta menestyspaineesta ja dopingin käytöstä sen vuoksi olisivat olleet hyvin terveellistä kuultavaa jo aikaa sitten myös suomalaiselle yleisölle, hiihtojohdolle ja kilpakumppaneille. Se olisi vienyt keskustelua kohti asian ydintä eli syitä, joiden vuoksi luvattomiin keinoihin on turvauduttu.
Jos Myllylä ei olisi kärähtänyt, hän olisi ollut juhlittu sankari. Kaksinaismoraali ei ole vain yksittäisten huippuhiihtäjien syytä, eikä avoin keskustelu vieläkään ole liian myöhäistä.