Kelta- ja punalakit kellottavat rivissä Timosenkosken luontokoulun hirsipöydillä. Iloiset kiljahdukset täyttävät ilman samalla, kun hoksaamisen riemu vetää lasten suut hymyyn.
"Katso! Täältä tulee maitoa", hihkaisee Eemeli Ylitalo viillelty rousku kädessään.
"Tätä sientä voi soittaa kuin kitaraa", kuvailee Fanni Reetta Silvén ja silittää haperon helttoja.
Oulun sieniseuran järjestämä Sienisukellus-kurssi on koonnut Hönttämäen ala-asteen 2a-luokkalaiset Timosenkosken luontokoulun pihaan. Sieniseura pitää itse kehittämäänsä kurssia nyt ensimmäistä syksyä. Perjantaiaamun ryhmä on järjestyksessään neljäs.
Kurssi on kouluille ilmainen
Sieniseura on saanut kurssia varten apurahan Oulun luonnonystävien yhdistykseltä. Kouluille kurssi on ilmainen. Seura sai kipinän kurssin järjestämiseen oululaisten puutteellisesta sienituntemuksesta.
"Mielestäni on noloa, että yliopistokaupungin asukkaat eivät tunne sieniä. Kansalaisopiston aikuisille järjestämä sienikurssi jouduttiin tänä syksynä perumaan osallistujapulan vuoksi", sieniseuran varapuheenjohtaja Tiina Rahko pahoittelee.
Sieniseura suuntaa nyt voimavaransa lapsiin. Seura haluaa antaa kurssillaan natiaisille vinkkejä sienten tunnistamiseen ja kertoa niiden merkityksestä luonnon kiertokulun kannalta. "Aikuisten sienikurssit eivät sovi lapsille. Laskeudumme opetuksessa lasten tasolle", Rahko painottaa.
Lapset kuuntelevat hiiren hiljaa, kun Rahko kertoo heille tarinaa pienestä Pinus-männystä, joka saa apua Myko-Ritsa-sieneltä samalla, kun ohjaaja Elina Palojärvi kuvittaa ystävysten seikkailua piirroksin.
Ohjaajat ehtivät kertoa lapsille tunnin aikana sienistä vain perusasiat. Myrkyllisiä itiöemiä pikakurssilla ei käsitellä lainkaan, kuten ei myöskään vältettäviä poimintapaikkoja. "Olen lukenut sienistä paljon kirjoista, mutta minusta on kivempaa nähdä ne ja koskea niihin oikeasti", Venla Leppiniemi kehuu kurssia.
Fannille sienet ovat jo entuudestaan tuttuja vanhempien kanssa tehdyiltä sieniretkiltä. Katariina Pyykköselle sienet sen sijaan ovat uusi tuttavuus. Innostunut koululainen ehdottaakin ystävälleen sieniretkeä lähimetsään koulun jälkeen.
Ohjaaja Elina Palojärvi pilaa kuitenkin lasten ilon varoittamalla heitä poimimasta sieniä omin päin. "Punalakkisia ei saa poimia", tietävät Katariina ja Fanni entuudestaan.
"Isoäiti opetti, ettei tien vierestä saa poimia mitään", Saana Bergman osaa kertoa.
Sukellus päättyy sienten haistelutuokioon. Rasiaan varastoidun keltavinokkaan haju villiinnyttää lapset yökkäilyhuudahduksiin. Myöntelevä mutina seuraa Venlan mielipidettä. "Minä en tykkää muista kuin vaaleanpunaisista sienikarkeista."