Oulu
Jokaisen suomalaisen korvissa soi miljoonabisnes: muzakki. Se soi lähes kaikissa isoissa kaupoissa, vaikka harva edes huomaa mitään kuulevansa.
Muzakki on musiikkia ilman taidetta.
Torstaina Oulun tavarataloja kiertäneet eivät olleet muzakista kuulleetkaan. Muzakki oli siis tehnyt tehtävänsä.
Isoissa kaupoissa ei tule kiinnitettyä huomiota musiikkiin, pohti liminkalainen Jonne Tikkanen Stockmannilla. Hän katseli kavereihinsa, liminkalaissisaruksiin Karita ja Katja Koskelaan ja kempeleläiseen Ilpo Riekkiin. Kukaan ei osannut sanoa, mikä kaupoissa soi.
Hyvä onkin huonoa
Heti kun tuutista tulee jotakin muuta, ihmiset jäävät kuuntelemaan.
Tuo äskeinen oli jotakin aivan kauheaa, arvosteli 17-vuotias Essi Stenroth Aikakoneen hittikappaletta. Serkkunsa Rea Stenrothin kanssa hän pohti, että vasta erikoisliikkeissä soi musiikkia, joka jää mieleen.
Kaikki olivat sitä mieltä, että vasta joulun alla tavaratalomusiikki erottuu. Hyvä, ettei ala laulaa mukana. Saattaapa laulaakin, naureskeli Jonne Tikkanen.
Muzakki onkin onnistunut, kun kukaan ei ole sitä huomannutkaan.
Musiikin tietotekniikan lehtori Otto Romanowski Sibelius-Akatemiasta sanoo, että muzakki tehdään tarkasti mitäänsanomattomaksi. Se ei ole taidetta vaan pelkästään kaupalliseen tarkoitukseen tehtyä, hän sanoo.
Pääasia hänen mukaansa on, että muzakki ei ärsytä eikä herätä mielenkiintoa. Sen sijaan sen pitäisi herättää asiakkaissa ostopäätös.
Muzakki ei siis saa olla liian hyvää.
Sitä on kahta lajia. Joukossa on ikivihreitä iskelmiä tai klassisia sävellyksiä, joiden säveltäjä on kuollut yli 70 vuotta sitten. Tällöin säveltäjälle ei tarvitse maksaa mitään.
Japanilaiset säveltävät itse muzakkia.
Muusikotkin ovat järjestäytymättömiä, joten muzakkia tehdään mahdollisimman halvalla. Lähes kaikki tavarataloketjut Suomessa käyttävät muzakkia, Romanowski tietää.
Äänitapetti soi
Tavaratalot voivat tilata tietynmittaisia pätkiä, luuppeja, muzakkia. He voivat tilata esimerkiksi tunnin tai muutaman tunnin pituisia kiertoja, koska asiakkaiden ei oleteta viipyvän kaupassa pitempään.
Amerikassa muzakista on irtaantunut oma lajinsa, niin sanottu hissimusiikki. Se on kehitetty amerikkalaisten pilvenpiirtäjien hissejä varten. Monelle hississä voisi tulla ahtaan paikan kammo, mutta hissimusiikin tarkoitus on rauhoittaa, Romanowski.
Jos ajatellaan, että hissimusiikkikin palvelee hissivalmistajan kaupallista tarkoitusperää, sitäkin voi kutsua muzakiksi.
Otto Romanowskilla oli nimi muzakille jo ennen termin lanseerausta. Hän kutsui sitä äänitapetiksi.
Sillä tarkoitin esimerkiksi sitä, kun bussikuski laittaa musiikkia, jotta moottorin tai jarrujen äänet peittyisivät, hän kuvailee.
Äkkiä luulisi, että muzakki tai äänitapetti rauhoittaa. Lehtori Otto Romanowski väittää kuitenkin sen stressaavan ihmisiä pitkän päälle.
Lopulta kaikesta voi silti tulla taidetta. Muzakista on jo irtaantunut ambientiksi kutsuttu tyylisuunta. Siinä pitkistä soinnuista ja tummasta soinnista tehdään aitoa musiikkia, taidetta.
