Muut­to­lin­nut suun­nis­ta­vat si­säi­sel­lä kom­pas­sil­la

Ihmisiä on aina askarruttanut, miten linnut pystyvät muuttamaan jopa tuhansia kilometrejä ja löytävät perille talvehtimisalueilleen ja takaisin pesimään.

Ihmisiä on aina askarruttanut, miten linnut pystyvät muuttamaan jopa tuhansia kilometrejä ja löytävät perille talvehtimisalueilleen ja takaisin pesimään. Uusimman tutkimustiedon mukaan monet lintulajit pystyvät aistimaan maan magneettikentän voimakkuuden, suunnan ja kulman maanpintaan nähden. Magneettiaisti perustuu erittäin pieniin kudosmagneetteihin eli magneettisiin kiteisiin linnun kudoksissa.

Monet linnut käyttävät suunnistamiseen päivällä aurinkoa ja yöllä tähtiä. Vaikka aurinko olisi pilvessä, muuttolinnut voivat päätellä suunnan valon värähtelystä. Suurin osa linnuista muuttaa kuitenkin yöllä tähtien näyttäessä suuntaa. Pilvisenä yönä ainakin parikymmentä lintulajia osaa suunnistaa sisäisen kompassin avulla.

Ne eivät erota napoja toisistaan, vaan aistivat magneettikentän ja maanpinnan välisen kulman, joka on magneettisella päiväntasaajalla 0 astetta ja magneettisilla navoilla 90 astetta.

Jos linnut muuttavat päivällä, ne voivat käyttää apunaan myös näkyviä maamerkkejä, kuten niemiä, rannikkolinjoja, vuoristoketjuja ja johtolinjoja.

Maamerkkien ohella osa linnuista, esimerkiksi kyyhkyset voivat suunnistaa myös hajujen perusteella, mutta mitä kauemmaksi ne joutuvat tutuilta seuduilta, sitä enemmän ne luottavat aurinkoon ja magneettikenttään.

Merilinnut puolestaan saattavat haistaa meriveden suolapitoisuuden muutoksia ja kasviplanktonin tuottamia tuoksuja.

Suunnistusta voivat ohjata myös kauas kantautuvat äänet, kuten rantaan murtuvien aaltojen tai vuoristossa puhaltavan tuulen aiheuttamat matalat infraäänet.