Suomen linnusto tunnetaan pitkään jatkuneiden tutkimusten perusteella ilmeisesti paremmin kuin yhdenkään muun maan linnusto koko maailmassa.
Tutkijat arvioivat, että maassamme pesii vuosittain noin 50 miljoonaa lintuparia. Loppukesällä, kun pesintäkaudella syntyneet poikaset ovat itsenäistyneet, luonnossamme saattaa hyvinä pesimävuosina olla noin 300 miljoonaa lintuyksilöä!
Tuollaisella lintumäärällä ei olisi mitään mahdollisuutta saada ravintoa talvemme ankarissa olosuhteissa. Runsauden pohjana onkin osalle lajeista aikojen kuluessa kehittynyt tapa muuttaa talvea pakoon alueille, joilla olosuhteet ovat lempeämmät ja ravinnonsaanti helpompaa kuin meillä.
Lintulajeistamme vain noin kymmenen prosenttia on puhtaasti paikkalintuja ja talvehtii säännöllisesti meillä. Parikymmentä prosenttia on osittaismuuttajia, joilla osa kannasta muuttaa - monet lajit tosin vain ankarina talvina ja vain niin kauas, kuin toimeentulon varmistaminen vaatii.
Noin kaksi kolmasosaa linnuistamme on selväpiirteisiä muuttolintuja. Vuodesta toiseen ne lähtevät säännönmukaisella aikataululla Suomesta kohti etelää ja hakeutuvat talveksi tietyille alueille. Joillakin pitkäikäisillä lajeilla talvehtimisalue voi määräytyä aikaisempien vuosien kokemusten perusteella, mutta yleensä muutto-ohjeet ovat tiukasti geenien kuljettamassa perimässä.
Lintujen syksyinen muutto on varsinkin etelärannikollamme huikea näytelmä, johon hyvien lisääntymiskausien jälkeen saattaa osallistua jopa 200 miljoonaa lintuyksilöä!
Kun käki
muuttui haukaksi
Lintujen muutto on meille kaikille tuttu ja luonnollinen asia. Sen olemassaolo on kuitenkin selkeästi tiedetty hämmästyttävän lyhyen aikaa, sillä vielä 1700-luvulla lintujen syksyiselle häviämiselle ja ilmaantumiselle näkyville taas keväällä oli monenlaisia selityksiä.
Esimerkiksi kaikelle kansalle tuttu käki muuttui vanhojen uskomusten mukaan syksyllä haukaksi ja talvehti haukkana metsissämme.
Muuttomatkaa varten rasvavarastojaan kartuttavat pääskyset kerääntyvät loppukesällä rehevien vesistöjen ruovikoihin ja rantapensaikkoihin hyönteisjahtiin. Parhailla paikoilla saattaa päiväkausia touhuta hyönteisjahdissa tuhansia pääskysiä. Ne juovat lennosta vettä pinnasta ja lepäilevät välillä ruo'oilla ja risuilla aivan vesirajassa.
Joku entisaikojen lintujen tarkkailija uskoi nähneensä pääskyjen jopa sukeltavan veteen. Kun sitten jonain alkusyksyn aamuna sää kylmeni ja pääskyset hävisivät kuin taikaiskusta, niiden uskottiin sukeltaneen talveksi järvenpohjaan. Jopa Carl von Linné uskoi pääskysten talvehtivan siellä!
Oikeastaan vasta teollistumisen myötä parantuneet liikkumismahdollisuudet toivat mukanaan selkeän käsityksen lintujen muutosta. Tutkijoiden matkustelun lisääntyminen paljasti, että kesäisin pohjoisessa yleisiä lintulajeja alkoi ilmaantua Keski- ja Etelä-Eurooppaan syksyllä.
Sydäntalvella niitä tavattiin Afrikassa, jopa kaukana päiväntasaajan eteläpuolella.
Keväällä linnut taas katosivat Keski-Euroopasta ja Afrikasta, mutta ilmaantuivat meille. Oli pakko tehdä johtopäätös, että kyse oli samoista lintuyksilöistä. Sen myötä valkeni sitten myös totuus lintujen muutosta.
Rengastus kertoo muuttomatkoista
Koska yhtä ja tiettyä lintuyksilöä ei voitu tunnistaa samaksi, kun se liikkui eri alueilla, muuttolintututkimus ei juurikaan edennyt. Vasta tanskalaisen Hans Mortensenin ryhtyessä 1899 merkitsemään kotipiirinsä kottaraisia alumiinisilla renkailla, joihin oli kirjoitettu hänen nimensä ja osoitteensa, muuttolintututkimus harppasi rajusti eteenpäin.
Suomessa rengastus aloitettiin vuonna 1913. Alkuvuosikymmenet toiminta oli vaatimatonta eikä löytöjä rengastetuista linnuista saatu kuin joitakin satoja vuodessa. Lintuharrastuksen voimakas lisääntyminen 1960-luvulta alkaen on nostanut Suomessa nykyisin vuosittain rengastettavien lintujen määrän yli 200 000 yksilöön ja vuoden 2003 rengastukset mukaan lukien meillä rengastettujen lintujen kokonaismäärä on lähes kahdeksan ja puoli miljoonaa yksilöä!
Suomalaisista rengastuksista on kertynyt yli 300 000 löytöä. Suurin osa löydöistä on kotimaasta tai aivan lähialueiltamme, mutta valtava määrä myös eri puolilta Eurooppaa ja tuhansia Afrikasta. Aasiasta löytöjä on melko niukasti. Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueellakin on löydetty joitakin meillä merkittyjä lintuja.
Rengastuksen ja siitä kertyneiden löytöjen ansiosta useimpien muuttolintujemme muutto ja talvehtimisalueet tunnetaan varsin hyvin.
Toki edelleenkin on paljon selvitettävää. Vähälukuisten lajien kohdalla rengastusmäärät ovat yhä pieniä ja löytöjä on vähän. Kun monien lintulajien toimeentulo on ihmisen takia tullut yhä vaikeammaksi ja osa lajeista on joutunut vaaraan hävitä kokonaan, tarvitaan entistä enemmän ja tarkemmin kohdennettua tietoa lintujen auttamiseksi.
Siemensyöjät jäävät Eurooppaan
Karaistuneimmat muuttolintulajimme jäävät sydäntalveksi Itämeren alueelle tai sen rantavaltioihin. Esimerkiksi joutsenet, alli, haahka, koskelot ja useimmat muut vesilinnut pysyvät Itämerellä. Päivittäisen ravinnon etsintä myrskyävällä, talvisella merellä on jatkuvaa taistelua olemassaolosta. Linnut kuitenkin selviävät niin kauan kuin meri pysyy avoinna ja ravintoa riittää.
Merikotka talvehtii saaristossamme ja rannikoiden ruokintapaikoilla. Nuorista maakotkista osa pysyttelee samoilla haaskoilla merikotkien kanssa, pieni osa sinnittelee Itämeren ympäristön metsä- ja suoalueilla. Valtaosa suuntaa kuitenkin matkansa Kaakkois-Euroopan aroille ja vuoriseuduille.
Varpus-, muutto-, tuuli- ja sinisuohaukka talvehtivat pääosin Länsi-Euroopassa, piekana Itä-Euroopassa. Kalasääski, mehiläishaukka ja haarahaukka matkaavat Afrikkaan, jossa myös useimmat hiirihaukat viettävät talvensa.
Vahvasti yleistäen voi sanoa, että pikkulinnuista siemensyöjien talvehtimisalueet ovat Euroopassa, hyönteissyöjien Afrikassa.
Peippolinnut talvehtivat pääosin Keski- ja Länsi-Euroopassa, samoin kiurut, pajusirkku ja pulmunen. Niille on yhteistä, että ne tulevat jonkin aikaa toimeen myös talvisissa olosuhteissa lumen keskellä.
Moniruokaiset rastaat muuttavat etupäässä Etelä- ja Länsi-Eurooppaan, missä ne kuuluvat perinteisesti metsästettävien lintulajien joukkoon. Niinpä huomattavan moni kotinurkkiemme kesäisistä rastaista päätyykin lopulta Ranskassa, Espanjassa tai Italiassa joulupöydän herkuksi.
Muillekaan linnuille muutto kauas kesäisiltä pesimäseuduilta ei ole vaaratonta. Kaikkialla vaanivat saalistajat ja muut vaarat. Välimeren alueella esimerkiksi asuu nopea ja taitava saalistaja, välimerenhaukka, joka pesii syksyllä muuttolintujen määrän ollessa suurimmillaan. Se saalistaa Välimerta ylittäviä pieniä muuttolintuja, jotka ovat haukan kohteeksi jouduttuaan vailla selviämisen mahdollisuutta.
Myös ihminen ottaa muuttolintujen vyörystä osansa. Välimeren maissa pyydystetään joka syksy ja talvi kymmeniä miljoonia lintuja ravinnoksi ja miljoonia häkkilinnuiksi. Moni mustapääkerttu, Sylvia, laulaa jouluna kirkasta, haikeaa säettään eteläeurooppalaisen tai pohjoisafrikkalaisen kodin seinällä vankina häkissään.
Hyönteissyöjät talvehtivat Afrikassa
Lähes puolet meiltä syksyllä talvea pakoon lähteneistä linnuista jatkaa Välimeren yli tai ympäri Afrikkaan. Suurin osa niistä on pieniä hyönteissyöjiä kuten leppälintu, pajulintu sukulaisineen, kertut, kerttuset tai taskut. Pääskyset, kehrääjä ja tervapääsky jatkavat matkaansa yli päiväntasaajan, samoin jotkin kahlaajat.
Osa Afrikan talvehtijoista viettää joulunsa keitaiden palmujen katveessa, missä ravintoa on tarjolla yllin kyllin. Ruoka ei lopu myöskään sademetsissä talvehtivilta lajeilta. Ravintoa tarvitaankin runsaasti, sillä talvehtimiseen kuuluva höyhenpuvun uusinta, sulkasato, vaatii paljon ravinteita ja energiaa.
Jotkin lajit asustavat savanneilla suurten nisäkäslaumojen seurana, muutamat autiomaiden kuumuudessa. Siellä ravintona voivat olla termiitit tai vaellussirkkaparvet, jotka ovat monen Afrikassa talvehtivan lintulajin paras tae hengissä pysymiselle.
Suomalaisnavetoista afrikkalaiskyliin
Muutamat muuttolintulajimme hyödyntävät ihmisen viljelysalueita tai karjanhoitoa talvellakin. Esimerkiksi pääskysemme ovat Etelä-Afrikassakin kylien asukkeja ja karjan seuralaisia aivan samoin kuin meillä täällä.
Vesialueilla ja rannoilla on omat talvehtijalajinsa. Kalasääskemme kalastaa matalissa rantavesissä päiväntasaajan seudulla. Useimmat viklomme ja sirrimme piipertävät jouluna Afrikan sisämaan lietteillä tai rannikon hietikoilla. Pikkukuovin löytää useimmiten viljelyksiltä tai savanniniityiltä.
Meillä pesivät kala- ja lapintiira ovat yleisiä niin sisävesillä kuin Afrikan rannikoillakin. Etenkin lapintiira matkaa joulunviettoon Kapmaahan asti, eivätkä kaikki yksilöt malta pysähtyä sinnekään.
Vaikka suomalaisista lapintiiroista ei taida vielä olla löytöjä Etelänapamantereen alueelta, tiedetään, että osa lapintiiroistamme viettää joulua seurustelemalla ahtojäävyöhykkeen reunamilla pesivien ja kalastavien pingviinien kanssa!