"Kuvat muuttohaukasta syntyvät onnenkantamoisella", määrittelee luontokuvaaja Jorma Luhta. Kun puhujana on mies, joka juuri on julkaissut lajista kirjan, pitänee uskoa. Varsinkin kun Luhta mainitsee idean kirjasta syntyneen jo vuonna 1972. Hetkessä ei teos siis valmistunut.
"Muuttohaukan tapauksessa ei voi päättää, että menee ja ottaa kuvat", Luhta sanoo. Laji pesii vaikeakulkuisissa maastoissa, vetisten avosoiden keskellä, eikä tätä lintua saa kuvaushollille haaskoilla tai muilla ruokahoukuttimilla.
Lisäksi muuttohaukka oli 1970-luvulla erittäin uhanalainen ja vähälukuinen. "Joka vuosi ei saanut uusia kuvia", Luhta kertoo aineiston karttumisesta.
"Kirjan kuvat ovat syntyneet retkeilyn sivutuotteena, onnekkaissa oloissa", Luhta lisää.
Jotta kuvia syntyisi, vaikka sitten sivutuotteena, pitää kulkea soilla, muuttohaukan valtakunnassa. Onneksi kyseessä on Luhdan mieliympäristö.
"Lapsuudessa minua kiinnosti, millainen olisi maailma, josta ihminen puuttuisi", Luhta kertoo. "Etelä-Pohjanmaalla jonkinmoisia havaintoja tästä saattoi tehdä vain soilla." Metsissä ihmisen jälki näkyi jo kaikkialla.
1960-luvulla ehti Luhdan mukaan myös viime tingassa kokea, millainen Suomi oli ilman metsäojituksia. Useimmat Luhdan kirjoista kertovatkin soista ja suoluonnosta.
1970-luvun alussa muuttohaukkakantamme oli pienimmillään. DTT ja muut synteettiset hyönteismyrkyt rikastuivat ravintoketjussa ja aiheuttivat muuttohaukoilla pesinnän tuhoutumisia. Suomessa pesivät haukat saivat myrkyt läntisen Euroopan talvehtimisalueilla.
Kanta alkoi elpyä 1980-luvulla, tosin hitaasti. Luhta onkin saanut seurata muuttohaukan paluuta monille aavoille. Nyt esimerkiksi Pudasjärvellä muuttohaukkoja asuu kaikilla lajille sopivilla soilla.
Luhta on myös löytänyt monia uusia reviirejä, jotka eivät ole olleet haukkarengastajien tiedossa."Jonkin verran olen ollut virallisten pesätarkastajien epävirallinen aputarkastaja", hän itse kuvaa.
Vuosien mittaan kuvia alkoi muuttohaukasta kertyä, ehkä jo kirjaksi asti. Kirjoittaminen siirtyi kuitenkin aina tuonnemmaksi.
"Luulin miettineeni tekstin valmiiksi vuosien mittaan", Luhta muistelee.
Kun kustantaja sitten pyysi syksyksi 2007 uuden luontokirjan, Luhta huomasi muuttohaukan hetken koittaneen. Kirjaa ei kuitenkaan päästä löytynytkään. "Olikin vain mielikuva valmiista tekstistä", Luhta ihmettelee.
Lopulta kirjoitusurakka sujui neljässä kuukaudessa. Suurimman yllätyksen Luhta koki kuitenkin jätettyään jo kaiken materiaalin kirjan taittajalle.
Kun Luhta oli Pudasjärvellä kuvaamassa keväisiä sorsia, muuttohaukka iski telkän aivan kuvauskojun viereen, raahasi sen rantamättäälle ja nouti vielä puolisonsa aterialle.
"Katastrofi", Luhta tiivistää tapahtuman. Tietysti positiivinen sellainen, jo valmiiksi luultuun kirjaan piti vain tehdä vielä muutamia muutoksia.
Tapaus kuvaa hyvin muuttohaukkakuvauksen arvaamattomuutta. "Jostain teemasta voi suunnitella kuvasarjoja, joista ei kuitenkaan saa ainoatakaan kuvaa. Jotain tulee sitten yrittämättä, kun kirja on valmis", Luhta pohtii.
Jorma Luhta kertoo sanoin ja kuvin muuttohaukasta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen petolintuillassa keskiviikkona 12.3. kello 18. Illan toisena esiintyjänä puhuu muuttohaukan suojelun nykytilanteesta Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Maksuton, kaikille avoin tilaisuus on Oulun yliopiston salissa L6, jonne on opastus A-ovelta eläinmuseon pääoven vierestä.