Muutto maalle

Mitä tapahtuu, kun nuori kaupunkilaispariskunta muuttaa maalle ja ryhtyy kyläkauppiaiksi muutaman tuhannen asukkaan kylälle? Kauppiasura ei hirvittänyt Teemu Martikaista ja Mervi Jaako-Martikaista.

Kauppiasura ei hirvittänyt Teemu Martikaista ja Mervi Jaako-Martikaista, vaikka ammatissa tarvitaan joustavaa luonnetta ja vähän ennustajan taitojakin.
Kauppiasura ei hirvittänyt Teemu Martikaista ja Mervi Jaako-Martikaista, vaikka ammatissa tarvitaan joustavaa luonnetta ja vähän ennustajan taitojakin.

Oululaislähtöinen Teemu Martikainen, 33, näyttää työunivormussaan aivan kyläkauppiaalta, kun hän suoristautuu latomasta kahvipaketteja hyllyn perälle ja hymyilee ohi kulkevalle asiakkaalle. Kuin mies olisi syntynyt ammattiin, jossa nyt toimii. Vaikea tätä merkonomi-tradenomia olisi toimistotöihin kuvitella.

Teemu ja puolisonsa Mervi Jaako-Martikainen, 30, luotsaavat noin 400 neliön K-market Eväskonttia Pyhäjoen keskustassa.

"Onhan tämä ollut melkoinen elämänmuutos. Monet asiat, joita on kaupungissa pitänyt itsestään selvinä, ovatkin täällä yhtäkkiä harvinaista luksusta", miettii Mervi.

Kuten esimerkiksi pariskunnan ykkösharrastukset, ulkona syöminen ja shoppailu.

"On ollut tyytyminen paikalliseen pizzeriaan ja Ylivieskan kauppoihin", pariskunta nauraa.

Konjakkipullosta vetoa

Viisi vuotta sitten samassa kaveriporukassa juhlinut kaksikko ajeli yhteisellä taksilla baarista kotiin Oulun yössä. Teemu pyysi saada jäädä teelle, ja Mervi lupasi, alkuun vastahakoisesti.

"Juttelimme koko yön. Siinä tuli keskusteltua myös tulevaisuuden haaveista. Teemu halusi lyödä konjakkipullosta vetoa, että tulisin äidiksi vielä alle kolmikymppisenä. En tuolloin vielä oikein ymmärtänyt, mihin hän kommentillaan pyrki. Viime vuonna jouduin lopulta ostamaan sen konjakkipullon", reilun vuoden ikäisen Eetu-Wernerin äiti hymyilee.

Pariskunnan kemiat kolahtivat heti. Viiden kuukauden kuluttua seurustelun aloittamisesta perustettiin ensimmäinen yhteinen koti. Rauhallinen Teemu ja touhukas Mervi sanovat tasapainottavansa toisiaan, ja se on helppo uskoa.

Muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen Kesko heitti paljasjalkaisille kaupunkilaisille haasteen ryhtyä maalaismarketin kauppiaiksi. Haave omasta kaupasta oli muotoutunut yhdessäolon aikana. Pariskunta päätti ottaa haasteen rohkeasti vastaan. "Yhdeksän kuukautta ja neljätoista päivää", Teemu laskee Pyhäjoella vietettyä kauppiasaikaa.

Toistaiseksi kauppa on nojannut pitkälti Teemun harteilla, mutta Mervi siirtyy hoitovapaalta remmiin syyskuussa.

Ennustajan taidot tarpeen

Pyhäjoen kylällä on elokuisena tiistaina rauhallista. Hyvin, hyvin rauhallista.

"Jännä juttu, ettei ihmisillä tunnu täällä olevan ollenkaan niin kiire kuin kaupungissa. Leppoisampi elämänrytmi on tarttunut meihinkin, ja sehän on pelkästään hyvä asia. K-kaupan kesäslogankin kehottaa ottamaan rennosti. Sitä täällä noudatetaan", Teemu nauraa.

3 300 asukkaan Pyhäjoki kuuluu niihin lukuisiin pikkukuntiin, joista väki vähenee. Kylän ikärakenteen huomaa pariskunnan mukaan hyvin myös kaupassa.

"Eläkeläisiä käy paljon, nuoria harvakseltaan."

Kaupunkilaislähtöiset kauppiaat ovat tilauksia tehdessään pistäneet merkille, että maalla ostetaan vähän eri tuotteita kuin kaupungissa. Pyhäjokiset syövät korppuja, oikeaa voita, ja kananmunia.

""Energiajuoma on hittituote nuorten keskuudessa. Vanhempien ihmisten ostoksista huomaa, että täällä leivotaan ja laitetaan kotiruokaa ihan eri tavalla kuin kaupungissa", Mervi kertoo latoessaan päivän kuormaa tyhjään juomahyllyyn. Ruuanlaitto on myös kauppiaspariskunnan yhteinen harrastus. "Silloin kun siihen on aikaa", lisää Mervi.

Niinpä. Kyläkaupan pyörittäminen on kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa ei työtunteja lasketa.

"Pienessä kaupassa kauppiaan pitää hallita kaikki kalan fileoinnista leipien paistamiseen. Työpäivät venyvät usein pitkälle iltaan", Teemu myöntää.

Lauantai on periaatteessa vapaapäivä, mutta silloinkin kauppias tuuraa, jos joku henkilökunnasta sairastuu -- kuten on käynyt tänä kesänä useaan otteeseen. Työntekijöiden lomatkin on paikattava, joten omat kesälomat ovat saaneet vielä odottaa. "Yrittäjäelämä on kyllä yllättänyt. Haavekuva siitä, että lomat voi ajoittaa miten haluaa, on osoittautunut toimivaksi vain periaatteessa", Mervi huokaa hymyillen.

Kyläkauppa on yritys, jonka taloudellinen riski on yrittäjällä.

"Pitäisi osata ennustaa ihmisten liikkeet, paljonko esimerkiksi helposti pilaantuvaa lohta kannattaa tilata. Jos sitä jää sata kiloa myymättä, se on jo melkoinen taloudellinen tappio. Jos tavara taas loppuu kesken, se on todella paha moka. Asiakkaat ovat maalla uskollisempia omalle kaupalle kuin kaupungissa, ja heitä haluaa tietysti palvella hyvin", Teemu miettii.

Etäsuhde ystäviin

Maallemuuton pisimmäksi miinukseksi Martikaiset listaavat ikävän perheen ja ystävien luo Ouluun.

"Välillä on vaikeaa hyväksyä se, että kaikki läheiset asuvat reilun sadan kilometrin päässä. Käymme Oulussa niin usein kuin siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Jätämme Eetun isovanhemmille hoitoon ja lähdemme kaupungille syömään hyvin."

Maallemuutto ja lapsen tulo ovat merkinneet myös omista harrastuksista luopumista. Teemu on ehtinyt silloin tällöin Kalajoelle golfaamaan, mutta Mervin elämä on pyörinyt kodin ja kaupan seinien sisällä.

"Edellisessä työpaikassani olin aktiivisesti mukana muun muassa luottamusmiestoiminnassa. Vapaa-aika menee tätä nykyä arkea pyörittäessä. Tosin työntekokin on tuntunut kotiäitivinkkelistä rentouttavalta ja mukavalta harrastukselta. Ihanaa päästä kaupalle jututtamaan ihmisiä! Meidät on otettu täällä hyvin vastaan, mutta kyllä tässä menee vielä aikansa, ennen kuin tullaan kyläläisten kanssa kunnolla tutuiksi. Maalaispitäjä on omanlaisensa yhteisö, jonka uudet tulokkaat katsastetaan tarkkaan."

Ilmoita asiavirheestä