Neuvottelut keskitetystä tulosopimuksesta alkoivat työnantajista johtuneen yllättävän ja pitkällisen jahkailuvaiheen jälkeen vihdoin tiistaina, viime vuosia vaikeammista asetelmista. Vielä ei tietenkään ole taattua, että keskitetty sopimus lopulta syntyy. Silti jo se, että osapuolet istuivat yhteiseen pöytään neuvottelemaan, on merkittävä askel. Asenne laajaa sopimusta kohtaan on siis Elinkeinoelämän keskusliitossakin muuttunut selvästi verrattuna vielä muutaman viikon takaisiin koviin puheisiin.
Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n peräämä muutosturva oli työnantajille pitkään ylivoimainen asia nieltäväksi. Toki heillä oli monia muitakin sopimuksen sisältöön liittyviä varauksia. Muutosturva tarkoittaa käytännössä samaa kuin nykyistä parempi työsuhdeturva irtisanomistilanteissa. SAK ja STTK haluavat saada työnantajat kantamaan enemmän vastuuta irtisanomisten seurauksista ja taloudellisista kustannuksista.
EK vastustaa yhä tiukasti irtisanovien yrityksen rasituksen kasvattamista "irtisanomissakoilla". Työnantajien mielestä ne vain nostaisivat työllistämisen kynnystä ja ajaisivat yhä ahtaammalle yritykset, jotka vähentävät väkeään taloudellisista syistä. Nyt työnantajaleiri näyttää kuitenkin kypsyneen neuvottelemaan mallista, jossa irtisanottujen uudelleensijoitustuki rahoitettaisiin yhteisen koulutusrahaston kautta. Tätä on ajanut erityisesti STTK Mikko Mäenpään johdolla.
SAK:n laadulliset tavoitteet esitellyt puheenjohtaja Lauri Ihalainen korosti maanantaina, ettei kyseessä ole mikään sakko vaan järjestelmä, jossa työntekijät yritetään saada nopeasti takaisin työelämään potkujen jälkeen. Tavoite on hyvä. Työnantajien näkökulmasta olennaista ovat kuitenkin järjestelmän kustannukset, ei niinkään se, mitä nimeä käytetään. Muutosturvasta on ehkä löydettävissä jonkinlainen kevyt päänavaus, jossa kustannukset jaetaan useiden maksajien kesken.
Tiukka vääntö on edessä myös palkankorotustasosta ja -mallista. Eri alojen palkanmaksukyky vaihtelee huomattavasti. Työnantajat haluaisivat siksi jättää suuren osan korotusvarasta jaettavaksi paikallisesti. He pyrkivät myös eroon nais- ja matalapalkkaeristä. SAK ja STTK ajavat puolestaan sopimusmallia, joka ei poikkea ainakaan julkisen retoriikan tasolla kovin paljon vanhakantaisesta solidaarisesta palkkalinjasta.
Käytännössä on selvää, ettei siltä pohjalta synny sopua. Sopimusjärjestelmää uudistettiin jo viimekertaisissa neuvotteluissa selvästi. Nyt on lisäavausten aika.
paakirjoitus@kaleva.fi