Supertiistain jälkeenkään ei Yhdysvalloissa vielä ole ketään varmaa presidenttiehdokasta. Silti muutos maan nykymenoon näyttää jo selvältä, sillä konservatiivinen oikeisto on jäänyt jalkoihin.
Paljon puhuttu supertiistai on ohitse, mutta Yhdysvaltain pääpuolueiden ehdokaskilpailussa ei vieläkään mikään ole varmaa. Kellään ei ole käsissään ratkaisevaa enemmistöä valitsijamiehistä. Yksi ehdokas sentään voi jo hengittää muita helpommin. Republikaanien John McCain on tällä menolla etenemässä selvään voittoon puolueessaan.
Mitt Romney ja Mike Huckabee jakavat koko ajan republikaanien konservatiivisen ja uskonnollisen oikeiston kenttää ja antavat näin McCainille tilaa edetä. George W. Bushin presidenttikaudesta kärsivä, aiemmin voitokas oikeistosiipi taas on muutenkin lamaannuksessa ja vailla aloitekykyä.
Koska näin on, Yhdysvaltain marraskuisten presidentinvaalien perusasetelma näyttää jo selvältä. Muutos nykymenoon on tulossa joka tapauksessa - silloinkin, jos voitto menee republikaaneille eli
McCainille. Hänen aatepohjansa on aivan toinen kuin Bushin hallinnolla, olkoonkin että kyse on samasta puolueesta. Itse asiassa McCainin saattaa olla vaikeampi löytää tukijoita republikaanien oikeistosiivestä kuin demokraattien kentältä.
Silti tämä samalla tekee McCainista ainoan republikaaniehdokkaan, jolla on täydet mahdollisuudet päästä presidentiksi asti. Hänen uskottavuutensa perustuu nimenomaan siihen, että hän ei ratsasta Bushin aateperinnöllä. Loppupeleissä
McCainin suurin rasite voi olla hänen ikänsä. 71-vuotias mies näyttää kyllä jaksavan rankan esivaalikiertueen, mutta amerikkalaisäänestäjien enemmistön on ehkä vaikea nähdä häntä kahden kauden presidenttinä.
McCainin voiton puolueessaan voi enää estää vain jokin täysin odottamaton tekijä. Vielä jokin viikko sitten republikaanien tilanne näytti sekavalta, mutta nyt McCain voi alkaa jo pohtia varsinaisen vaalin taktiikkaa samaan aikaan, kun demokraateilla kuvio on täysin auki.
Supertiistain jäljiltä Hillary Clintonilla on lievä etumatka Barack Obamaan nähden. Tuo ero on silti niin pieni, että sen voi jäljellä olevissa esivaaleissa kuroa umpeen. Molemmat kampanjat joutuvat siis jatkamaan täydellä höyryllä ilman lepotaukoja.
Tämä on suurempi yllätys Clintonille, joka tuskin odotti joutuvansa näin koville. Hänellä on hyvä ote puoluekoneistoon, mutta Obama on kerännyt taakseen innostuneen, jopa hurmahenkisen kansanliikkeen. Obaman loistavat puhelahjat ovat kova valtti maassa, jossa aina on arvostettu hyvää esiintymiskykyä.
Demokraatit siis valitsevat ehdokkaakseen joko naisen tai mustan miehen, ja kumpikin vaihtoehto tekisi poliittista historiaa Yhdysvalloissa. Mutta pitkittyvä ja tiukka vaalikamppailu merkitsee samalla puolueen jakautumista kahteen leiriin, ja lisäksi kannattajat näyttävät pitkälti jakautuvan myös sukupuolen ja ihonvärin mukaan.
Mitä pidemmälle kisa etenee näin, sitä isompi urakka demokraattien voittajalla on ensin oman puolueen eheyttämisessä ja sitten ratkaisevien äänten hakemisessa muualta. McCain saattaa tästä saada odottamatonta etua itselleen, aivan kuten hän hyötyi republikaanien hajanaisuudestakin yllättävän paljon.
Mutta niin pitkälle on vielä turha mennä. Vanhat totuudet eivät muutenkaan ole päteneet, eikä supertiistai tuonut odotettua ratkaisua. Samaan aikaan Yhdysvaltain talouden taantuma syvenee ja voi nousta vaalien tärkeimmäksi teemaksi Irakin sodan jälkeen.