Elämme maailman kalleimpiin kuuluvassa maassa. Palkat sen sijaan ovat EU-maiden keskikastissa. Veroasteemme keikkuu kansainvälisten tilastojen kärkisijoilla. Liikennepolttoaineet ja liikkumisvälineet ovat huippuhinnoissa. Myös sähkö alkaa olla ankaran arvokasta.
Sähkön hinnan kohoamista ovat muutamat poliitikot viime vuosina jopa toivoskelleet. Jotkut ovat onnekkaita. He saavat, mitä tilaavat.
Kun lisäksi työttömyys on maan pohjois- ja itäosassa armottoman yleistä, roudan ja kaamoksen maan asukkaat ovat lujilla.
Näihin aikoihin monet harkitsevat uuden vuoden lupauksia, joilla parantaa elämäänsä. Itsetuntokin kohahtaa kummasti, mikäli lupauksensa pystyy pitämään. Useimmille käy toisin.
Tehokkaampikin keino muutoksiin on ovella, ehkä. Tuota pikaa tuhannet kanssaeläjät kertovat, mitä kaikkea tekevät hyväksemme, jos ymmärrämme piirtää vaalilippuun oikean henkilön numeron.
Miksipä emme vastineeksi panisi eduskuntaan pyrkiviä tiukkaan tenttiin. Silloin selviää, ajattelevatko he likikään toivomallamme tavalla. Eikä keskustelua tarvitse jättää kyselemiseen. Oikeutettua on evästää ehdokkaita.
Turha on odottaa äkkikäännettä, mutta pienin askelin voitaisiin kulkea kohti parempaa.
Voi kysyä vaikkapa sitä, miksi estää suomalaisia kehittelemästä kotoperäisiä polttoaineita ajoneuvoihin. Mitä järkeä on siinä, että navetan tai sikalan lantalan tuottamaa biokaasua autossaan polttava joutuu maksamaan rajua rankaisuveroa. Jokainen biokaasun, rypsiöljyn tai etanolin syrjäyttämä öljylitra vähentää riippuvuuttamme tuontipolttoaineista.
Ei kannata kadehtia osaamisensa ansiosta hieman muita halvemmalla liikkuvia. Heitä kuuluisi kannustaa. Ja sallia polttoaineen tuottaminen myyntiin. Jos kotimaiset polttoaineet valtaisivat alaa, niiden tuottaminen työllistäisi. Veroja ja hyvinvointia kertyisi myös sitä kautta.
Nyt päättäjät pelkäävät antaa sillä(kin) alalla tilaa ihmisten luovuudelle. Veroministeriölle niin rakkaiden polttoaineverojen määrä voisi kutistua.
Jos mikä, niin sellainen näkemys on kaavoihin kangistumista.
Sähkön kulutuksen kasvua eduskunta seurasi pitkään tumput suorina. Monet kertoivat tietävästi, miksi ei kannata hötkyillä. "Kun on yhteispohjoismainen sähköpörssi, se pitää hinnat kurissa. Naapurien suuriin jokiin ja siinä sivussa omiimmekin tulee taivaalta vettä ilmaiseksi. Jos kotimaista sähköä ei riitä, naapurit tekevät sitä halvalla." Näin meitä opastettiin. Tänä talvena on havaittu, että sateet ovat arvaamattomia.
Ydinvoimassa on riskinsä, mutta kohtuullista olisi ollut kertoa kansalle koettua selkeämmin, että maailmalla poksahtaneet pari voimalaa olivat toisentyyppisiä kuin meillä käytetyt ja suunniteltu uusi laitos. Nyt sen pystyttämiseen kuluu vuosia.
Myös öljyn ja kivihiilen polttamisessa on riskinsä. Niiden turvin pitää selvitä vielä monen talven kulutushuipuista. Uhkaavan ilmastomuutoksen seurauksista on saatu esimakua. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei tulisi suosia.
Päättäjiltä on vaadittava selkeitä tekoja sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisäämiseksi. Sillä alalla kotoiset, uusiutuviin luonnonvaroihin pohjaavat polttoaineet ovat kilpailukykyisiä.
Haja-asutuksiin ei kaukolämpöverkkoa kannata vetää, mutta niihinkin voisi kuljettaa näppärästi kotimaista lämpöä sähkövirtana, jos olisi mistä kuljettaa.
Työllistämiseen on monia muitakin niksejä. Niiden käyttämistä on edushenkilöiltämme vaadittava. Jokainen työttömästä työllistetyksi muuttuva keventää myös verorasitusta.
Mutta osaammeko sittenkään vaatia muutosta?