Lapissa on tunnetusti syrjäalueilta kuntien keskuksiin ja taajamiin pitkä matka ja niissä asuva väestö on entistä ikääntyneempää. Säännöllisiä linja-autovuoroja on supistettu koko ajan ja ne ovat vähentyneet verrattuna aikaan, jolloin linjuriautolla pääsi kylästä kuin kylästä vähintäänkin kerran päivässä kirkolle ja takaisin. Ilman omaa autoa syrjäkylillä asuminen on monissa paikoissa tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi, ellei ole varaa käyttää takseja.
Julkista liikennettä tuetaan Lapissakin valtion varoin lääninhallituksen ostamana palveluna. Kun palvelun kustannukset ovat nousseet ja matkustajat vähentyneet, on lääninhallitukselle annettu rahaa ostopalveluihin aikaisempaa vähemmän. Tämä on johtanut kuntakeskusten välisen liikenteen vähenemiseen niin, että esimerkiksi viime vuonna lakkautettiin 30 vuoroa. Lisäksi monet julkisen liikenteen aikataulut on kytketty koululaiskuljetuksiin, joten vuorojen lakkaaminen kesäaikaan aiheuttaa monelle kulkuongelmia.
Kun valtion tukema kokeilu kaksi vuotta kestävästä palveluliikenteestäkin ulottuu vain yli puoleen Lapin kunnista, oma auto on monelle Lapin asukkaalle suorastaan elinehto.
Puolen Lapin kansalaisverkossa avattu sivusto kimppakyytipalvelusta on erinomainen ja järkevä yritys huojentaa syrjässä asumisen kustannuksia. Tunturi-Lapista lähtenyt idea usuttaa ihmisiä kulkemaan vapaaehtoisesti ainakin pitempiä matkoja yhdessä yksityisautoilla. Samaan suuntaan ja samaan aikaan matkalle lähtevät eivät kaikki starttaisikaan viereisillä pihoilla autoaan, vaan tekisivät matkan yhdellä autolla ja korvaisivat osuutensa polttoainekuluista. Toinen mahdollisuus olisi käyttää matkoilla vuorotellen kunkin matkustajan autoa.
Tällä tavalla säästetään matkakuluja, vähennetään polttoaineenkulutusta ja sitä kautta ympäristöpäästöjä. Kimppakyydissä kuljettajaa voidaan vaihtaa ja keskustelukumppanistakin saattaa olla iloa pitkää matkaa ajettaessa. Samalla autolla matkustaminen voi lisätä myös kyläläisten yhteisöllisyyttä, joka maaseudullakaan ei ole enää itsestään selvä asia.
Internetissä avatulle kimppakyytipalvelulle uskotaan olevan käyttöä. Sinne on helpottaa ilmoittaa niin kyydin tarjoavan kuin sitä tarvitsevankin matkareitin ja aikataulun. Vanhukset jäävät todennäköisesti kuitenkin palvelun ulkopuolelle, jos heillä ei ole internettiä eikä sen käytön osaamista. Kimppakyydistä on saatavissa niin monia etuja, että sellaiseen pyrkimistä ja kannustamista pitäisi tukea kaikin keinoin. Usein tapahtuu kuitenkin niin, että järkeviä ja taloudellisia ratkaisuja ei pohdita hyvinä aikoina, vaan vasta pakon edessä. Joskus niiden esteenä on laki ja niiden pikkumainen ja byrokraattinen tulkinta.
Kimppakyydin suosiminen myös viranomaisten puolelta pitäisi olla itsestään selvää varsinkin syrjäseutujen asukkaiden kohdalla. Lääninhallituksen virkamies kuitenkin heristää jo sormeaan. Laki on laki ja sitä tulisi noudattaa. Jos matkalla käytetään vuorotellen kunkin matkustajan autoa, siihen ei tarvita lupaa. Tilanne muuttuu päinvastaiseksi, jos matkaan osallistuvat korvaavat polttoainekulut auton omistajalle. Jos tällaisen tulkinnan perusteella voisi jatkosta jotain veikata, niin kimppakyytipalvelu ei pääse juuri alkua pitemmälle. Valitettavasti!
***
Ulkonäköön liittyvällä turhamaisuudella ei näytä olevan mitään rajaa. Teini-ikäiset tytöt vaarantavat jopa oman näkönsä hankkimalla netistä nollavahvuuksilla olevia värillisiä kertakäyttöpiilolinssejä.