Joukko kansanedustajia reissasi viime viikolla pitkin itäisen Suomen petomaita. Jalkautuivatkin linja-autosta, tosin vain palaveripaikkojen pihamaille.
Sotkamon Maaselässä kuultiin paljon puhetta - paikallisten petotietäjien suista.
Kansamme edusmiehet ja -naiset kuuntelivat tarkkaavaisina ja olivat äänessä aika vähän. Mitä nyt pidätellen nauroivat, kun poroisäntä vertasi petovahinkokorvauslakia ulkosynnyttimiin.
Mitäpäs sitä äänestäjiä näin vaalien alla ärsyttämään. Susisoppa kun on semmoinen keitos, että sanot mitä vain, joku vetää aina sattumat kirsuunsa.
Joku sentään uskaltaa valjastaa pedot vaalivankkureitaan vetämään. Edustaja Kalmarin (kesk.) ehdotus petojen siirrosta Etelä-Suomeen ei vain jostain syystä kirvoittanut hurraahuutoja siltä suunnalta.
Jos ken vielä vähättelee syrjäisen Suomen saloilla jolkuttelevien hukkien ja poronvasoja pikaruokanaan popsivien karhujen merkitystä, niin kuulkoon ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa (kesk.)
Maa- ja metsätalousministerin mukaan kiista petomääristä on hänen ministerinsalkkunsa vaikein asia.
Köykäiseksi ongelmaksi jää siis petojen rinnalla Suomen maatalouden jatkumisedellytysten puolesta kamppailukin.
Anttilan mielestä hänen virkansa vaikein ongelma voitaisiin poistaa, kun virkamiehet, metsästäjät ja poromiehet laitettaisiin yhteispartioina metsiin petoja ynnäämään.
Ihan luonnonrauhan säilymisen takia ehdotusta ei voi kannattaa. Siinä pian hukka luikkisi itänaapuriin, kun tutkija ja metsästäjä iskisivät toisiaan tervaskannon kovilla argumenteilla kontallaan jälkijanan äärellä, poromiehen lyödessä karvakintaalla tahtia.
Parempi on pitää kiistat kokoussaleissa ja lehtien yleisönosastoissa.
Anttilan mukaan valtio maksaa tehdyistä petovahingoista 40 000 euroa sutta kohti. Aika kallista.
Tulopuolella vain on hyvin hiljaista. Jos joku kunnoton sattuu suden luvatta tappamaan, valtio laskuttaa häntä vain runsaalla yhdeksällä tonnilla.
Pedoilla tehdään jo bisnestäkin, mutta aivan liian vähän. Alle 200 eurolla pääset näkemään karhun luonnossa 98 prosentin varmuudella, mukavassa ja hyvin varustetussa kojussa istuskellen.
Kun vielä valtaosa petoturisteista on ulkomaalaisia, hintoja pitää oitis nostaa.
Koska valtio eli veronmaksajat pulittavat suurpetojen suojelusta isot rahat, olisi petojenkatseluverokin vain oikeus ja kohtuus.
Nekin Matkailun Edistämiskeskukseenkin boikottiuhkauksia lähettelevät britit varmasti maksaisivat monin verroin voidessaan itse tulla toteamaan, että vielä Suomesta jokunen suurpeto löytyy.
Petokantoja säädellään, koska itsestään ne eivät tarpeeksi säädy. Susia ja karhuja siis ammutaan jatkossakin, ja siitäkin hommasta pitää ottaa rahat pois.
Karhunkierroksia myytiin aikanaan hyvään hintaan. Talvipesästä pyyntiin ei ole syytä palata, mutta nykysäännöin harrastettavaan karhujahtiin voidaan tehdä tilaa rahakkaille ulkomaiden metsästäjille.
Hukan kellistäminenkin onnistuu asiantuntijoiden opein helposti, ottavathan tutkijat susia kiinni tuon tuosta elävänäkin niille radiopantoja laittaakseen.
Pedoista eniten kärsivän Hallan paliskunnan poronomistajille voitaisiin esittää myös kertakorvausta ammatista luopumisesta.
Reilulla kädellä ja EU:n yhteisestä kassasta, jos kerran yhden suden vahinkoihinkin kulutetaan kymmeniä tuhansia euroja.
Nyt Ruotsi haluaa Suomen susia. Ei kai kansallisomaisuutta ilmaiseksi anneta?
Ruotsi voi vastineeksi luopua yrityksistä varastaa meiltä joulupukki. Tai pidetään Brysselissä susihuutokauppa. Lähtöhinta 40 000 euroa.