Lähes liikuttavaa on se into, jolla oululaiset ovat tuijotelleet YouTubesta Oulun kauppahallin edessä filmattua japanilaista colamainosta. Mainos on toki viehättävä ja näkyyhän siinä se kauppahallikin -- lähes viiden sekunnin verran. Idylliin kuuluu kaunis joulukuusi ja tietenkin lumisade ja luistinkenttä.
Filminpätkä on kuin puukko haavaan. Jotain tuollaistahan tänne on vuosikaudet haaveiltu. Vaikka kyseessä oli tietenkin keinotekoinen kuvaustilanne, idyllin pystytykseen ei vaadittu kovin monimutkaisilta näyttäviä tarpeita.
Näihin kulisseihin luulisi sen paljon puhutun joulutorinkin hyvin sopivan. Jostain syystä ei vain näytä sopivan. Aikeita on kyllä riittänyt. Jotain pientä yritystäkin on ollut, mutta ilman suurempaa vetoa. Myyjät ovat saaneet seistä yksin kylmissään pöytiensä takana, asiakkaita ei ole juuri näkynyt.
Muutama vuosi sitten hallitsevin elementti torin joulukoristekauppiaiden seassa oli rekan perävaunu. Myytiinköhän sieltä tarjouskasseittain vessapaperia vai mikä mahtoi olla in?
Joulutorista on tosiaan puhuttu Oulussa enemmän kuin tarpeeksi. Vuosia sitten torilla järjestettiin Tiernatorin joulumarkkinoiden nimellä kulkenutta tapahtumaa, mutta sekin lopahti.
Sitten tulivat Hallen, Leverkusenin ja Karlsruhen kaupunkiystävät ja lupasivat järjestää oululaisille oikeat joulumarkkinat. Torilla olisi koristeltuja kojuja, joissa myytäisiin paikallisia tuotteita. Lämmikkeeksi olisi tarjolla hehkuviiniä. Joulumusiikki soisi taustalla.
Ei ole näkynyt eikä kuulunut.
Seuraavaksi asialla oli oululainen yrittäjäkaksikko, jonka piti rakentaa torille luistinrata, pulkkamäki, lumilautailupaikka, lumikahvila, jääkiipeilyseinä ja lumiaiheinen tapahtuma-aukio.
Mihin lie kariutunut sekin suunnitelma. Jossain vaiheessa kaipailtiin paikallisia kauppiaita mukaan. Ehkä he eivät sitten innostuneet.
Nyt kauppatorille havitellaan ympärivuotista elämää muun muassa kauppahallin viereen nousevan ison gasthausin avulla. Hallin ja gasthausin väliin tulisi katettu talvitori. Aitat ja makasiinit olisivat jonossa rantaviivalla -- toki vesillä liikkujan silmänilona, mutta muuten pahasti sivuroolissa.
Torin elinvoimaa aiotaan lisätä myös jakamalla se osiin. Tapahtumille, elämyksille ja konserteille varataan tilaa uuden elämystentalon ja hotelli Radissonin väliin. Yhdellä sivulla kirjasto ja teatteri, toisella sentään Rantakadun puutalot.
Paljon ihanampi torisuunnitelma on vuosi sitten Kalevan tiernaleivonnaiskisan voittaneen kondiittori Taru Henrikssonin käsialaa: siinä kauniin sokerikuorrutuksen saivat kauppahalli ja kaksi makasiinia, jotka ovat taiteilijan vapaudella ilmestyneet jostain hallin pääoven eteen.
Piparkakkutalo on piparkakkutalo, mutta siinä tiivistyy se idylli, mitä kauppatorilta haetaan. Talvitoriltakin. Se tulee hyvin esiin jopa virallisesta Oulun elinvoimainen kaupunkikeskusta -raportista, tosin ilmeisesti vain kevennykseksi tarkoitetussa lainauksessa Sakari Topeliuksen Sumutarinoista:
"Oletteko nähneet kaupunkien toreja tammikuun paukkuvina pakkasaamuina? Kaikki posket ovat punaisina. Kaikki silmät sirkeinä.
Huurretta riippuu miesten parroista, naisten villamekoista, hevosten harjoista, rekien valjaista, hirsistä, tervatynnyreistä, pellavatukuista ja heinäkuormista.
Ostetaan ja myydään, puhellaan ja nauretaan, käydään asioilla konttoreissa niin, että saappaista jää märkiä jälkiä mattoihin."
Tervapatoja odotellessa täytyy tyytyä tuijottelemaan yksinäistä ubi-näyttöä kauppatorin keskellä.
Japanilaisten joulukuusesta on enää muutama valo ehjänä.
Mutta kauppatorin julkisivu -- se on kieltämättä kaunis.