Kulttuurin kenttä tarvitsee myönteisemmän ilmapiirin ja poliitikkojen arvostavamman suhtautumisen.
Hallitusohjelmassa taide ja kulttuuri on nähtävä yhtä tärkeänä yhteiskunnallisena voimavarana ja kehittäjänä kuin muukin toimeliaisuus.
Uuden hallituksen muodostajaksi valittu Matti Vanhanen odottaa tänään vastauksia seitsemään kysymykseensä, jotka hän on jakanut puolueryhmille eduskunnassa.
Vanhasen listassa ei ole yhtään kulttuuria koskettelevaa kysymystä. Tästä syystä Kaleva laati muutamien suomalaisten kulttuurialan toimijoiden kanssa kysymyslistan siitä, millaiseen suuntaan tulevan hallituksen pitäisi kulttuuripolitiikkaa viedä.
Taustatietoa ovat antaneet lehtori, entinen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa Haukiputaalta, läänin taidetoimikunnan pääsihteeri Ulla Lassila Oulusta, dosentti Osmo Pekonen Jyväskylästä, taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Hannu Saha Kaustiselta, muusikko Juha Torvinen Tampereelta ja kirjailija Arto Virtanen Klaukkalasta.
1. Luovuudelle riskirahaa?
Kyllä. Suomessa on tehty luovuusstrategioita ja puhuttu paljon henkisen osaamisen kohentamisesta. Ihmisiä tulisi rohkaista uusiin näkökulmiin ja ennakkoluulottomuuteen.
""Nyt voitaisiin tukea innovaatioiden syntyä. Nähtävissä on jähmettymistä totuttuun, siksi uuteen rohkaisu on välttämätöntä. Se edellyttää kulttuuriministerin käyttöön riskirahamomenttia, joka tulisi saada heti alussa budjettiin", perustelee Tytti Isohookana-Asunmaa.
2. Kohennusta sosiaaliturvaan?
Ilman muuta. Taiteilijat, kulttuurialan työntekijät ja lukuisat tieteen tekijät kuuluvat pätkätyöläisiin, joilla ei ole varmaa tietoa huomisen toimeentulosta. Yhteiskunnan tulisi parantaa heidän olematonta sosiaaliturvaa.
"Sellainen turvaverkko ei tietenkään käy, johon jäätäisiin makaamaan kuin riippumattoon. Tarvitaan trampoliini, jonka avulla vakinaisten virkojen ulkopuolelle pudonneet voisivat ponnahtaa takaisin työelämään", esittää Osmo Pekonen.
3. Keille kipeimmin tukea?
Esimerkiksi kirjastot, kulttuurilehdet, pienimuotoinen taide ja vähälevikkinen kulttuuri tarvitsevat rahaa. Kirjastolaitos kärsii yhä 1990-luvun alun laman aikana tehdyistä leikkauksista. Tilanne pitäisi korjata, kirjastojen määrärahat nostaa sivistysvaltion luokkaan.
"Täytyy voida tukea kaikkea tukahtumisen tai häviämisuhan alla elävää pienimuotoista kulttuuria, olipa kyseessä pienilevikkinen kirjallisuus tai kulttuurilehdistö", huomauttaa Arto Virtanen.
4. Jatketaanko kulttuurivientiä?
Jatketaanpa hyvinkin. Matti Vanhasen hallitus (2003-2007) panosti kulttuurivientiin. Kulttuuriministeri Tanja Saarelan johdolla esimerkiksi elokuvien ja musiikin vientiä tuettiin. Saman tulisi jatkua, laajentuakin.
"Kulttuurivienti on pitkän tähtäimen työtä. Työskentelyä tulee jatkaa. Tieteen ja taiteen, teknologian ja designin sektorit pitäisi nähdä rinnakkaisina myös kulttuuriviennin alalla", arvelee Osmo Pekonen.
5. Tarvitaanko kulttuurineuvosto?
Tarvitaan ehdottomasti. Hallituksen pitää perustaa taide- ja kulttuurineuvosto, joka toimii samalla tavalla kuin pääministeri johtama tiede- ja teknologianeuvosto - eli laventamalla taloudellista pohjaa ja lisäämällä keskustelua.
"Suomeen tulisi saada yhtä laaja yksimielisyys kehittää taidetta ja kulttuuria kuin teknologiaa", sanoo taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Hannu Saha.
6. Tasa-arvoisuus kunniaan?
Kyllä. Huomiota on kiinnitettävä alueelliseen kulttuuriseen tasa-arvoisuuteen. Kulttuurista on voitava nauttia kotipaikasta riippumatta. Taiteen perusopetus on taattava. Tarvitaan taloudellista tukea ja myönteistä henkistä ilmapiiriä.
"Kun puhutaan kulttuurisesta tasa-arvoisuudesta, puhutaan esimerkiksi ammattitaiteilijoiden mahdollisuuksista työnsä tekemiseen ja elämiseen missä päin tahansa Suomea", lisää Ulla Lassila.
7. Lisätäkö monikulttuurisuutta?
Kyllä vain. Suvaitsevaisuus on Suomen voima. Monikulttuurisuuden ja vähemmistökulttuurien avulla voidaan vahvistaa koko yhteiskunnan tasapainoisuutta ja turvallisuutta. Moni uhkakuva poistuu. Samalla suomalaisuus saa uutta ulottuvuutta.
"Suomalaisuus pitäisi saada heräämään uudelleen. Tarkoitan jonkinlaista kansallistunnetta kulttuurissamme, erityisesti kirjallisuudessa, koska se on kieltä, ja hallitsevampien kielialueiden puristuksessa elävää kieltä", kirjailija Arto Virtanen näkee.