15 pistettä, jaettu 2. sija.
Sateisena yönä tuikkeessa tähtivyön
Unholaan jää ei se sateinen yö
kun avaruuden peitti tuikkiva tähtivyö
ja kuuhut hopeoitsi Laaniskaa
kirkasna kaupungin halki virtaavaa,
nana naa, nana naa .. (voidaan toistaa laulettaessa)
Lumossa yöhyen äkkäsin ihanan neidon,
hälle rohkeena miesnä huikkasin "hej do´n.
Hän ymmärtäin vastasi huulin hynyilevin
kertoen nimekseen Margitin.
- Oi, kaunis, kaunis, kaunis, ihmeinen,
olet täydellinen, sinuun koukkuun jään,
lauloin hälle lailla Sillanpään
(en meinaa Taataa vaan sitä nuorempaa)
Margit huokaeli; - Miten hurmaavaa!
Saat mut, nana naa, nana naa …
Sateen hyhmästä kämppäänsä Sulotar vei mut,
en vastustanut,
ah, Saaronin lilja, toiveeni täytit,
Satumaan mulle näytit …
Sut unhoittaa voisiko? En konsanaan,
en koskaan milloinkaan.
Yhä kyynelvuoni saa Laaniskan tulvimaan,
nana naa, nana naa ---
Helvi Alamikkelä.
15. pistettä, jaettu 2. sija.
Enkelikellot
Minä ylös nostan katseen baarin pöydästä
Nyt vain tuijotellut olen tuopin jälkiä
Kalkin katkeran join pöydästäni tästä
Olen tehnyt varmaan virheitä mä pelkkiä
Sinä poistuit koska yhden pienen virheen tein
Se vainhan oli ihan viaton silmäpeli
Nyt ymmärrän kenen silmä on sininein
Sinä olet minun oma sininen enkeli
Ch Enkelikellot soi mun sydämmeen
jos herätä saan sun soittoääneen
kyllä varmaan mä anteeksi vielä saan
vain sun kanssasi minä lumivalkoiset lakanani jaan
Minä painan pääni alas vasten baarin pöytää
Älä kyyppari nyt pyyhi tuopin jälkiä
Siinä kaikki mitä omistaa kundi tää
Tuijottelen kännykkääni, onko missään järkiä
Sinä sanoit: "Älä soita sä mulle koskaan"
Jatkoit: "Minä soittelen jos soitan sinulle"
Yhden Yön laulun laitoin ääneks sun kohtaan
Nyt odotan vain että soitat kännykkääni minulle
Ch Enkelikellot soi mun sydämmeen
jos herätä saan sun soittoääneen
kyllä varmaan mä anteeksi vielä saan
vain sun kanssasi minä lumivalkoiset lakanani jaan
Jukka Antila
12.pistettä, jaettu 4. sija.
No mitä mimmit muuta, saanko meitsi painaa puuta,
lupaan vetää paukun naamaan enkä mitää muuta.
Taas jamppa pörrää ja jokapuolel hyrrää,
ei oo köyhä eikä kipee mut helvetin ripee.
Pikkujouluaika saa mut aina metsästämään
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan, kännäämään ja jengaamaan.
Taas kaasussa, istun jumprussa.
Housut täynnä ruutii vaik tiedän et kotona taas muija antaa huutii.
Mut kato pelimies tosimies. Ja kohta joku saa kokea,
et mul tosiaan on oulun nopein perse, oulun nopein perse.
Tää pikkujouluaika saa mut aina metsästämään,
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan , kännäämään ja jengaamaan.
Toi iso vaalea tahtoo tanssimaan, mut meikä haluis suoraan painamaan.
Mitä tekisin, pelimies, todellinen herrasmies-kainalotkin hies.
Tilaan vielä paukun, rahat pummaan vaaleen mauttomast laukust.
Mut tanssi ei, tää tosimies, paukun vetää ja kohta jo kiitääkin pois.
Tää pikkujouluaika saa mut aina metsästämään
vaik sama mikä juhla kuhan pääsen kännäämään,
jengaamaan , kännäämään ja jengaamaan.
Nimetön sanataiteilija
12. pistettä, jaettu 4. sija.
Sininen hetki
Tilhet pihan pihlajapuissa
syövät, juhlivat, marjat suissa.
Puolenpäivän jälkeen kuulin
sinun saapuvan luokseni, sulo-huulin... jeejee-auaua-jeejee!
Lattialla makaan ja kuulen
kuinka pilvet juoksee etelään, luulen.
Iltapäivän hetki tuo
sinut viimeinkin tänne, minun luo... jeejee-auaua-jeejee!
Kiikkustuolin jalka valittaa
viisareiden tahtiin mua kuljettaa.
Lähemmäs kättäsi, joka oveen koputtaa
odotukseni kertaheitolla lopettaa... jeejee-auaua-jeejee!
(Kertosäkeistö):
Kanssasi auringon säteitä viimeisiä ihastellaan
Talvisin ei aurinko jaksa kauaa paistakkaan
Vain taivaanrannan yllä hetken se viivähtää
Hetken sinisen hiuksiisi antaa
tahdon sinut taivaanrantaan kantaa... jeejee-jejejee-jepujep!
Jari "Ihmelaama" Mattila
8. pistettä, 6. sija.
5. Raskas pää
Kuin kukka niityllä kelluen
menee päivät pois kuin velloen.
Ei lupaa uutiset luntakaan
joku syö mun maksalaatikkoa.
Kuin pilvi taivaalla hohtaa
joku toisen kaupassa kohtaa.
Osaan minäkin kyllä jotakin
oon käynyt elämän mutkiakin.
Kuka selittäisi sen
mitä tahtoisi en?
On raskas niin tää
runoilijan oma pää.
Kuin varjo lankean sumuun taas
Päivi tahtoo tupakoinnin lopettaa.
Hänen koira pentuja odottaa
se vissiin kaikkia aina alkaa.
Kuka selittäisi sen
mitä tahtoisi en?
On raskas niin tää
runoilijan oma pää.
Johanna Kinnunen