Haapavesi Folkeilla myi istuimet loppuun paikkakunnalta kotoisin oleva runomonologi Juho Uusitalo. Hän ei ollut ainoa. Saman tempun teki haapavetislähtöinen Nelli Ikola-Heiska viulullaan, laulullaan ja bändeineen.
Sama keneltä kysyy, monipuolisuuden multa on se, mistä näitä ihmeitä nousee. Haapavesi Folkin taiteellinen johtaja Teija Niku tunnustautuu erittäin monipuoliseksi musiikin kuluttajaksi. Hän kertoo kolunneensa lukemattomia festareita ja huomioineensa seikat, jotka kaipaavat kehittämistä.
– Tietysti täytyy miettiä, mitä yleisö haluaa, mutta se on myös houkuteltavissa elämysten ääreen, kun ne tarjoillaan helposti sulavalla tavalla, Niku toteaa.
Kuten rajat rikkoen. Sama mihin suuntaan. Niku on ottanut sen asiakseen. Esimerkkejä löytyy jokaiselta festaripäivältä, itse asiassa sen koko 30-vuotisen historian ajan.
Mitä on jäänyt menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä mieleen? Täydelle katsomolle esiintynyt folktienoon-sibiksen kasvatti Nelli Ikola-Heiska kertoo omat tärppinsä.
– Sompan takapihalta Allison Krauss. Sitä kai ei nykyään saa, vaikka mitä maksaisi. Itse olin silloin sen ikäinen, että tajusin sen olevan jotakin tosi siistiä, Ikola-Heiska muistelee.
Hänen mielestään oli mahtavaa päästä lapsena kuuntelemaan artisteja. Yhtä mahtavaa oli päästä itse saman tien soittamaan porukkaan heti, kun viulu pysyi kädessä. Ja esiintymisiä tuli silloisen ja nykyisen Folk-kurssien gurun, Hannulan Timon tyylillä saman tien.
– Tietysti se jännitti. Oli paljon ihmisiä. Mutta nyt siihen olotilaan osaa itse samaistua omien oppilaiden kanssa. Ymmärtää, miten isolta esiintymispaikka tuntuu, Ikola-Heiska kertoo.
Nykyään hän keikkailee eri porukoissa siellä ja täällä. Opettaa. Välillä tarjoilee. Opiskelee musikkia yhä. Asuu perheineen Helsingissä.
Folkeilla keikkoja on joka ikiselle päivälle. Tietenkin.
Erikoista ja arvokasta Folkeilla ja Haapavedellä on hänen mielestään se, että hommat tehdään tosissaan. Kunnioitetaan myös sitä, mitä lapset ja nuoret tekevät.
Eräs Ikola-Heiskan estranaadeista oli Folkeilla lauantaina päivällä Jokilaaksojen musiikkiopiston 50-vuotisjuhlakonsertti. Kokoonpano kantoi nimeä MB. Tai Mööbeli. Loistava esimerkki Folkeilta nousseesta muusikkosukupolvesta. Kaikki neljä bändiläistä saavat leipänsä musiikista tavalla tai toisella.
– Kolmesta kymmeneen opiskelijaa lähtee meiltä joka vuosi ammatilliseen koulutukseen. Se ei ole itsestään selvää, Jokilaaksojen musiikkiopiston rehtori Heidi Veikkola toteaa.
Seuraavissa sukupolvissa ja muualta jo kotoisin, on Soila Sariola. Haapavedeltä ponnistaneen kantelepersoona Martti Pokelan lapsenlapsi. Tunnetaan esimerkiksi Rajattoman ja Saaga Ensemblen laulajana. Hänen isoisänsä istutti tiukasti kouluille viisikielisen kanteleen soittamisen perinteen. Iloisella asenteella ja hieman hullutellenkin.
Martti Pokela tai Taattu, kuten häntä omissa piireissä kutsuttiin, kuunteli aina jälkikasvuaan musiikillisissa haasteissa. Pohti, kannusti ja jutteli.
– Muistan pitkiä keskusteluja. Neljä tuntiakin saattoi mennä. Pohdittiin, mistä musiikki syntyy. Ja aina hän sanoi, että jaksa vaan treenata, se ei mene koskaan hukkaan, Sariola muistelee.