Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemina tutkimus todistaa ensimmäistä kertaa molekyylitasolla, että musikaalisuus piilee osittain geeneissä. Vaikka myös ympäristötekijät vaikuttavat musikaalisuuteen, perinnöllisyyden osuus on huomattava, sanovat tutkijat.
Viulisti Elina Vähälälle musikaalisuuden perinnöllisyys on ollut jo aikaisemminkin selvää. Vähälän suvussa on paljon ammattimuusikoita ja tuttavapiirissäkin harvemmin vain yksi perheen lapsista musisoi. Vähälän pelimannisuku juontaa juurensa Keski-Pohjanmaalle.
"Veljeni Jussi Vähälä on sellisti, hän soittaa Helsingin kaupunginorkesterissa. Serkut Emma ja Anna Vähälä ovat viulisteja, Emma on Radion sinfoniaorkesterin toinen konserttimestari, kun taasen Anna opiskelee vielä Sibelius Akatemiassa. Avioliiton kautta sukuun liittynyt isoäitini oli myös ammattipianisti, joten sitäkin kautta musiikkigeenejä on varmasti tullut."
Soitinsoolo sujui heti
Vaikka Vähälä on todennut perimän vaikutuksen musiikissa moneen kertaan, hämmästyi hän siitä, miten samankaltaisesti he veljensä kanssa käsittävät musisoinnin ja musiikin lainalaisuudet. Elina ja Jussi Vähälän tie muusikoksi on ollut erilainen ja ikäeroakin on sen verran, etteivät he opiskelleet yhtä aikaa.
Vasta viime aikoina Elina ja Jussi Vähälä ovat soittaneet enemmän yhdessä. Sisarukset ovat perustaneet jousikvartetto Quadrionin ja soittivat myös kaksoiskonserton Helsingin kaupunginorkesterin solistina.
"Esimerkiksi kadenssi eli soitinsoolo sujui meillä todella automaattisesti. Kollegat sanoivat, etteivät edes monet avioparit saa soittoaan menemään yhtä hyvin yhteen", Vähälä naurahtaa.
Elina Vähälä on ollut pienestä pitäen kiinnostunut musiikista ja hänelle laulettiin paljon. Viulunsoiton hän aloitti 3,5-vuotiaana, sitä ennen Vähälä oli jo ehtinyt käydä musiikkileikkikoulussa.
"On tärkeää, että lapsi viedään musiikin pariin, muuten musikaalisuus jää piileväksi ominaisuudeksi. Ominaisuutta voi ruokkia ja hyödyntää aktiivisesti. Musiikin tekeminen tuli minulle jo lapsena päivittäiseksi rutiiniksi. Aluksi opin soittamaan korvakuulolta, ja nuottien opettelu oli siksi hiukan työläämpää. Omaksuin sävelkorkeudet automaattisesti kuulon kautta."
Vähälällä on aina ollut tietyt perusominaisuudet muusikkona, mutta elämänkokemuksen myötä hän on saanut soittoonsa lisää sävyjä.
Lainalaisuuksia luovasti
Syvällisenä musikaalisuuden muotona Vähälä käsittää sen, että ymmärretään teoksen äänten väliset suhteet ja niiden väliset jännitteet. Nuottien väliin pitää nähdä, sillä pelkkä nuottien toistaminen ei tee muusikoksi.
"Musikaalisuudessa on tietyt lainalaisuudet ja jos niitä rikkoo, tulee neliskanttista ja aivotonta musiikkia. Kun ymmärretään lainalaisuudet ja osataan toimia luovasti, syntyy suuria taide-elämyksiä.
Ympäri maailman solistina ja kamarimuusikkona ahkerasti konsertoiva Vähälä asuu kahdessa kohteessa, Helsingissä ja Malagan lähellä Espanjassa.
Yksi suuri esiintymistilaisuus oli viime vuonna arvokkaassa Nobelin rauhanpalkintojuhlassa soittaminen.
Oulun sukulaiset pääsevät nauttimaan viulistin soitosta joulukuussa, kun Vähälä konsertoi Oulu Sinfonian vieraana Madetojan salissa miehensä, kapellimestari ja pianisti Ralf Gothònin kanssa.