Muura, muurahainen, kortta kuljettaa - mutta ei välttämättä kannakaan sitä kaikkien yhteiseen kekoon!
Tämä paljastuu professori Liselotte Sundströmin ja tutkija Minttumaaria Hannosen kansainväliseen Nature-lehteen kirjoittamasta artikkelista. Varsinkin mustamuurahaisilla on tapana suosia omia sukulaisiaan.
Mustat muurahaiset pystyvät erottamaan läheistä sukua olevia kuningattaria kauempaa sukua olevista valtiattarista. Ne käyttävät oivaa näkökykyään hyväkseen kasvattaakseen itselleen geneettisesti arvokkaampia jälkeläisiä.
Tutkijat rakensivat laboratorioon kaksi kuningatarta sisältäviä pesiä, joiden jälkeläisistä otettiin näyte ensin muna- ja myöhemmin aikuisvaiheessa. Merkkigeenejä hyväksi käyttäen kyettiin määrittämään kunkin kuningattaren osuus kerätystä jälkeläistöstä. Samalla voitiin arvioida työläisten ja kunkin kuningattaren välinen sukulaisuussuhde.
Sukulaisvalintateorian ennusteiden pohjalta saatettiin odottaa, että niissä pesissä, joissa työläiset olivat läheisempää sukua toiselle kuningattarelle, tämän osuus jälkeläistöstä oli myös isompi. Jos työläiset taas olivat yhtäläisesti sukua molemmille kuningattarille, muutoksia ei odotettu tapahtuvan.
Tutkimustulokset osoittivat työläisten venyvän toisinaan hämmästyttäviin suorituksiin sukulaistensa tunnistamisessa. Ja tilaisuuden tullen nämä työmuurahaiset eivät pitäneet kynttiläänsä vakan alla vaan hyödynsivät surutta taitojaan.
Nepotismin vedenpitävä todistaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Muurahaisten taipumus sukulaisten suosimiseen on yleinen piirre, mutta tarkkaan sukulaistunnistukseen tarvittavan tiedon puuttuminen voi johtaa virheisiin - ja väärän jälkeläisen eliminoimiseen.
Siinä tapauksessa nepotismiyrityksistä koituu ainoastaan menetyksiä sekä yksilölle että kolonialle. Tulee eteen tilanne, jossa luonnonvalinta karsii nepotismitaipumukset populaatiosta.