Martti Suosalo on monikasvoinen. Useimmat suomalaiset ovat nähneet hänet jonkun kansallisen merkkimiehen hahmossa Timo Koivusalon elokuvissa. Oululaissyntyinen näyttelijä on taipunut niin erilaisiksi musiikintekijöiksi kuin Reino Helismaaksi, Jean Sibeliukseksi ja Antti Hammarbergiksi eli Irwiniksi.
Tähän mennessä kahdella Jussi-patsaalla palkittu perheenisä aloitti teatteriuransa Oulun Tuirassa. Osulan pihan mankelihuoneeseen olivat Valtatien lapset perustaneet Teatteri Mankelihuoneen. Suosalo sai isosiskonsa ja tämän kaverin tuottamassa esityksessä sivuroolin, joka ei vielä vihjannut taiteellisiin voittoihin näyttämöllä tai valkokankaalla.
Martti Suosalo on taas esillä Timo Koivusalon elokuvassa. Nyt hän ei ole merkkimies vaan kaveri, jolle Pisan vinosta tornista on tullut pakkomielle. Hän pelkää, ettei ehdi nähdä tornia ennen kuin se kaatuu. Tämä ajatus vie miehen ja muutaman eri sukupolvien edustajan Toscanaan tornia katsomaan.
Manuna hänet on tunnettu jo nuoresta ja Manuna teatteriväki ja ystävät hänet tuntevat tänäkin päivänä.
Suosalon kollega on nähnyt elokuvan. Hän sanoo, että roolisuoritus palautti mieleen nuoren "Manun". Hän kertoi tunnistaneensa monistakin elokuvan tilanteista vanhan ystävänsä
Martti Suosalo oli jo nuorena näyttelijänalkuna ollut uskomaton irrottelija. Armeija-aikanaan merisotilas vieraili pari kertaa nuorisoteatterin produktiossa, joka käsitteli mielisairaalamaailmaa. "Voi kun tuo on hullu", kollega muistaa ajatelleensa. Suosalo oli improvisoinut osansa. Hän keksi aivan älyttömiä juttuja ja muut lavalla olleet olivat kuolla nauruun. Eivät tietenkään kuolleet, mutta pokassa oli ollut pitelemistä, että esitys pääsi jatkumaan
Muistumia tuollaisista suorituksista on nähtävissä Suosalon tuoreimmassa roolityössä. Teatterimaailmassa Suosalo tiedetään eteväksi sanankäyttäjäksi, mutta tunnetaan myös fyysisenä suorittajana, mimiikka ja pantomiimi taittuvat. Näitä lahjojaan Suosalo kävi jo nuorisoteatterin aikana kursseilla hiomassa. Aikoipa nuori mies jossain vaiheessa pyrkiä jopa Tukholman tanssikorkeakoulun miimilinjalle.
Nuorisoteatteri oli paljolti myös musiikkiteatteri. Martti Suosalo ei kuitenkaan musiikin tekoon osallistunut, ei ainakaan laulanut. Musiikkia sen sijaan kuuli Rattorissa, joka silloin oli Asemakadulla. Suosalo kuului nuorisoteatterin Rattori-porukkaan ja puheetkin olivat Rattorissa sitä ja Rattorissa tätä.
Suosalo otti elämänsä omiin käsiinsä jo varhain: keskeytti lukion ja meni pitseriaan paistamaan rasvarieskoja. Hän kehittyi nopeasti taidokkaaksi ammattimieheksi pitsanpohjan ilmaan heittämisessä. Toisella yrittämällä mentiin teatterikorkeakouluun, ensimmäiselle Jouko Turkan vetämälle luokalle, jolta Suosalo myös valmistui vuonna 1987.
Martti Suosalo on joviaali mies, jonka kanssa ei synny kitkaa oikein mistään asiasta. Hän on tavannut väistyä omiin oloihinsa, jos tilanteeseen on tulossa turhaa tunnelmaa. Nuoruuden ystävän mielestä hän on kammonnut ristiriitoja eikä ole halunnut olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa.