Oikeuskanslerinvirasto ja tuomariliitto ovat julkisuudessa aivan oikeutetusti epäilleet, että yleinen oikeusjärjestelmän uskottavuus on horjunut, kun poliisin antamia sakkoja ei voida muuntaa vankeudeksi.
Oikea epäily, mutta miksi nämä samat instanssit ovat sitten päästäneet muuntorangaistuksen tähän alennustilaan?
Kun sakkoa ei aikanaan maksanut, se muunnettiin vankeudeksi. Aluksi päivästä tuli yksi päivä vankeutta. Muuntomenettelyn heikennyksen sai aikaan jo kauan sitten meidän vasemmistosävyinen oikeuspolitiikka, johon ovat lähteneet mukaan muutkin puolueet.
Vähiten olisin uskonut, että perussuomalainen oikeusministerikin lankesi tähän ansaan tämän vuoden alussa, eikä ajanut eteenpäin jo valmista lakimuutosta, joka olisi vähän parantanut tilannetta. Nyt näyttäisi tilanne muuttuvan, kun saimme uuden oikeusministerin.
Muuntorangaistusmenettely on vuosikymmeniä ollut aivan erikoinen ja järjetön järjestelmä. Se on tehty niin monimutkaiseksi, että sillä rahalla voitaisiin korvata paljon vankilakuluja.
Nyt sakkomaksuja on pyrittävä saamaan ulosoton kautta. Miksi kansalainen ei itse myy omaisuuttaan voidakseen maksaa sakkonsa? Asia voi tulla esille oikeudessa useita kertoja, ja hänet joudutaan haastamaan aina uudestaan. Sakon maksuun voidaan antaa lisäaikaa, sen voi maksaa vähittäin ja loppujen lopuksi syyttäjä voi luopua koko menettelystä.
Ko. laki pitää kumota kokonaan. Lakia pitää niin muuttaa, että jos ei maksa sakkoja määräaikaan, niin vietäköön hänet ilman uutta prosessia suoraan kärsimään muuntorangaistusta.
Miksi muuntorangaistus pitää lusia muun muassa kalliissa Vantaan vankilassa? Päiväkustannukset ovat todella suuret. Meillä on tyhjillään ympäri maata kouluja, sairaaloita ja muita aivan hyviä kuivia tiloja, joissa rangaistus voidaan toteuttaa.
Rakennuksen ei tarvitse olla kovin suljettu. Jos karkaa, niin mitä sitten? Karkuri löytää kuitenkin itsensä muutaman päivän päästä juoppoputkasta ja voidaan palauttaa. Tärkeintä on, että muun muassa varkaat ja muut rosmot joutuisivat myös lusimaan, jotta yhteiskunta näyttää toteen, että rikoksista todella rangaistaan.
Kun olen aikanaan kymmeniä rattijuoppoja syyttänyt oikeudessa, niin totesin prosessin olevan niin yksinkertainen, että sitä ei tarvitsisi käydä tuomioistuimessa.
Esitin jo 30 vuotta sitten, vähän leikkisesti sinänsä vakavassa asiassa: ”Kun kuljettaja tavataan ratista ja hän puhaltaa 0,5 promillea, niin saakoot viikon vankeutta, 0,6 promillea niin kaksi viikkoa vankeutta ja niin edelleen. Ajokielto määrätään kaksinkertaisena edellä mainittuun. Alkometristä olisi yhteys lähinnä tapahtumapaikkaa olevaan vankilaan, josta tulisi heti vastaus mikä selli ja mikä peti on vapaana ja rattijuoppo viedään sinne saman tien.”
Rangaistusten ei tarvitse yleensäkään olla niin kovin ankaria, kunhan ne pannaan nopeasti toimeen. Kun koira lorauttaa lattialle, niin kyllähän sekin ihmettelee, jos sitä vasta parin päivän päästä kurittaa.
Aivan eri asia on se, jos törkeään rattijuoppouteen syyllistyvä samalla syyllistyy törkeään liikenteen vaarantamiseen ja aiheuttaa toisen ihmisen hengenmenon. Silloin hänet pitäisi rangaista kuin tahallisesta taposta sekä määrätä menettämään ajoneuvo valtiolle tai ainakin sen arvo, jos auto ei ole oma. Rangaistus pitäisi lusia päivästä päivään, eikä mitään paljousalennuksia sallittaisi.
Kari Myllyniemi
kansanedustaja (kesk.), lakivaliokunnan
jäsen 1995–2003, Oulu