Geenimanipuloitujen tai muuntogeenisten (GMO) kasvien viljely ja kehittely yleistyvät EU-maissa lähitulevaisuudessa. EU:ssa on parhaillaan valmistumassa direktiivi, joka antaa päätösvallan kasvinviljelyn sallimisessa kullekin jäsenmaalle. Tämän uskotaan johtavan muuntogeenituotteiden läpimurtoon.
Asia on ollut vireillä EU:ssa vuosia. Paine GMO-kasvien hyväksymiseen on kova. Se tulee maailmankaupan vapautumispyrkimysten saattelemana pitkälti Yhdysvalloista ja Latinalaisesta Amerikasta, missä GMO-kasvien viljely on edennyt pisimmälle ja valtaa alaa koko ajan.
GMO jakaa mielipiteet vahvasti. Sen sallimisesta onkin odotettavissa kova taistelu kansallisella tasolla. Yleinen mielipide kun on näihin aikoihin asti ollut selvästi GMO:ta vastaan.
Geenimanipuloinnilla tarkoitetaan kasvien tai minkä tahansa eliöiden perimän geeniteknisesti tapahtuvaa muuttamista. Erotuksena perinteiseen risteytysjalostukseen geenimanipulaation avulla voidaan siirtää yksinomaan sellaisia ominaisuuksia, joita halutaan. Risteytysjalostuksessa uuteen lajiin tulee aina myös ominaisuuksia, joita siihen ei suotaisi tulevan.
Tavoitteena on tuottaa GMO-menetelmällä parempia lajeja, satoisampia ja tuholaisille vastustuskykyisempiä kasveja. Tässä on onnistuttu, sillä menetelmän ansiosta sadot ovat kasvaneet kymmeniä prosentteja.
Vaikka GMO-menetelmää on kokeiltu ja tutkittu kauan, sen kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta. Tarvitaan paljon pitkäaikaisempaa seurantaa ennen kuin voidaan olla varmoja seurauksista.
GMO nostattaa kansalaisissa kaikkialla vastarintaa muun muassa siksi, että sen pelätään heikentävän elintarviketurvallisuutta ja lisäävän vahingollisten ötököiden ja rikkakasvien määrää sekä aiheuttavan ei-toivottuja muutoksia ympäristössä laajemmin. Myös tässä suhteessa tutkimustietoa tarvitaan lisää.
Yleisimpiä GMO-tuotteita ovat soija ja maissi. Yhdysvalloissa ja Latinalaisessa Amerikassa jo lähes koko näiden kasvien tuotanto tapahtuu geenimanipuloiduin lajikkein. Maailmalla menetelmää on sovellettu myös vehnän, rypsin, sokerijuurikkaan, perunan, riisin sekä puuvillan kehittelyssä ja tuotannossa.
Euroopassa GMO-menetelmällä kehitetyn maissin viljely on levinnyt vasta Espanjaan, Portugaliin ja Tšekkiin. Suomi ei ole hyväksynyt tähän mennessä GMO:sta sisältäviä elintarvikkeita.
Todennäköistä on, että GMO-menetelmän käyttö laajenee. Jos näin tapahtuu, se saattaa mullistaa melko tavalla maailman elintarvikemarkkinoita. GMO-kasvit ovat runsaan satoisuutensa ansiosta ajan mittaan niin paljon halvempia kuin perinteisin menetelmin viljellyt kasvit, että perinteiseltä viljelyltä putoaa monin paikoin pohja.
Kansalaisten kannalta tärkeintä on saada mahdollisimman luotettavaa tietoa uudesta menetelmästä ennen kuin se voidaan ottaa laajaan käyttöön. Tietoa tarvitaan lisää.
Pääkirjoitus