Ylivieska Suunnittelutehtävänä Ylivieskan kulttuurikeskuksen sali on ollut arkkitehti Eila Halme-Salon mielestä hyvin tyypillinen ja normaali. Sali on perinteinen musiikkisali, ja koska se ei ole kookas, siitä puuttuvat ison salin ongelmat.
Eija Halme-Salo vantaalaisesta Arkkitehtitoimisto Alpo Halmeesta toteaa, että suunnittelu on ollut alusta alkaen helppoa, kun kulttuurikeskuksen suunnittelijana on arkkitehti, joka on tehnyt ennenkin saleja ja toimistot ovat tehneet saleja yhdessä aikaisemminkin.
Kulttuurikeskuksen on suunnitellut UKI Arkkitehdit Oulusta.
Halme-Salo on ollut mukana suunnittelemassa muun muassa Oulun Madetojan salia, Kajaanin Kaukametsää ja Raahe-salia. Hän on Tampere-talon akustiikan pääsuunnittelija.
Ylivieskan sali on hänen mukaansa perinteinen suorakaidesali, ns. kenkälaatikko, jossa on lähestulkoon vaakakatto. "Suorakaidesalikaan ei ole automaattisesti hyvä. Sille on tehtävä jotakin, jotta siitä saadaan pois yhdensuuntaisten pintojen aiheuttamat haittailmiöt."
Saliin tulee muunneltava järjestelmä, käyttötarkoituksen mukaan käänneltävät seinäelementit.
"Tilavuus on mitoitettu niin, että annetaan kaikki mahdollisuudet klassiselle musiikille, joka aiheuttaa kaikkein eniten vaatimuksia salitilalle. Muunneltava akustiikka on tehty takaamaan edellytyksiä muille käyttötarkoituksille. Ilman sitä monet asiat kärsisivät ja lopputulos olisi usein kompromissi. Nyt annetaan mahdollisuus musiikille ja sen jälkeen tehdään edellytykset pitää puhettakin."
Seinien pintamateriaalia voidaan vaihtaa kääntämällä seinäelementtejä ympäri. Silloin kun salissa on pitkän jälkikaiunta-ajan vaatimaa musiikkia kuten kuoroteos, salissa on kovat, ääntä tehokkaasti heijastavat pinnat.
Kun salissa on puhetilaisuus tai pop-konsertti, seinäpinnat käännetään toisin päin, jolloin huokoinen materiaali vaimentaa ääntä ja jälkikaiunta-aika lyhenee.