Kirjassaan 31 biisiä
(WSOY)
Nick Hornby käy läpi suosikkikappaleitaan rockmusiikin historian varrelta. Brittiläinen Hornby on aiemminkin viihtynyt popmusiikin syövereissä. Jo esikoisromaanissaan Uskollinen äänentoisto Hornby piehtaroi äänilevyfriikkien maailmassa.
Vuona 1957 syntyneen Hornbyn on sanottu kuvaavan ikäpolvensa sosiaalista ja poliittista arvomaailmaa itseironiseen tapaan. Ironia kukkii myös 31 biisiä -opuksen lyhyissä esseissä.
Nick Hornbyn listalle ovat päässeet muun muassa Led Zeppelinin Heartbreaker, Bruce Springsteenin Thunder Road, Bob Dylanin Can you Please Crawl Out Your Window?, The Beatlesin Rain, Van Morrisonin Caravan ja The Patti Smith Groupin Pissing In A River.
Patologisia neurooseja ja homoerotiikkaa
Led Zeppelinin Heartbreaker teki muinoin Hornbyyn lähtemättömän vaikutuksen.
"Puhuttaessa poikien ihastuksesta heavy (tai nu- tai rap) metalliin kitarat tulkitaan perinteisesti peniksen korvikkeiksi, ja lisäksi mukaan sekoitetaan vielä homoerotiikkaa, perverssejä taipumuksia, seksuaalista hämmennystä, patologisia neurooseja ja sen sellaista", Hornby kirjoittaa.
"Kuitenkin minusta tuntuu, että musiikilliset pikemmin kuin patologiset syyt selittävät paremmin varhaista ihastustani Zeppeliniin, Sabbathiin ja Deep Purpleen. En nimittäin voinut musiikkia valitessani luottaa omaan arvostelukykyyni. Kuten hienosteleva, mutta vähä-älyinen aikuinen, joka suostuu katsomaan vain vieraskielisiä elokuvia, minä kuuntelin vain musiikkia, jossa soivat kovaääniset, säröiset sähkökitarat. Mistä muustakaan olisin voinut päätellä, oliko musiikki hyvää", Hornby jatkaa.
Ja Led Zeppelinin Heartbreakerin "loistava, imbesilli volyymi" todellakin oli Hornbyn mielestä hyvää. Mutta Heartbreaker tehtiin jo yli 30 vuotta sitten. Siinä ajassa Nick Hornbykin on ehtinyt muuttua.
"En enää välitä, no, esimerkiksi kokeellisista elokuvista enkä sairaaladraamoista, joissa on mukana sairaita lapsia - enkä Jimmy Pagesta", Hornby muistaa lämmöllä Zeppelin-kitaristia.
Dylania ilman älyllistä epävarmuutta
Bob Dylanin Can You Please Crawl Out Your Window? on mukana Hornbyn biisilistalla, vaikka itse Dylanista ja varsinkin Dylan-friikeistä kirjailijalla on paljon pahaa sanottavaa.
"En kuitenkaan ole vastuussa siitä, että tiedän niin paljon Bobin elämästä. Siihen ovat syypäitä muut ihmiset: ystäväni, musiikkitoimittajat, yliopiston professorit, kustantamoni kustannustoimittajat. Bobia on vaikea välttää - enimmäkseen siksi, koska hänen asemansa suurena runoilijana antaa ihmisille mahdollisuuden pitää hänestä tuntematta älyllistä epävarmuutta, joka yleensä liittyy poptähden ihannointiin. Se on minulle vastenmielinen ajatus", Nick Hornby tilittää.
Ja jatkaa:
"Minulla ei ole mielipidettä siitä, onko hän runoilija, eikä varsinkaan siitä, onko hän parempi runoilija kuin joku muu, minulla ei ole yhtään Dylanin bootlegia, en halua mennä katsomaan hänen konserttiaan (olen nähnyt hänet kaksi kertaa, ja se on enemmän kuin tarpeeksi), minä en ole kehitellyt teorioita yhdestäkään hänen laulustaan... satun vain pitämään joistain hänen kappaleistaan, ja minun on annettu ymmärtää, että se ei riitä."
Laulut ja runot eri taiteenlajeja
Ja saapa Hornby Dylanin mukaan Ben Folds Fiven Smoke-kappaleesta kertovaan osuuteenkin.
"Mitä anteeksiantavammin kuulija suhtautuu suosikkiartistinsa kirjalliseen pullisteluun tai toisaalta kirjalliseen kykenemättömyyteen, sitä helpompaa on unohtaa, että laulun kirjoittaminen ja runojen kirjoittaminen ovat eri taiteenlajeja.
- Mielestäni Ben Folds on kunnianhimoinen lauluntekijä. Tosin hän ei tunnu saavan siitä juuri kunniaa, ehkä siksi, että rock-kriitikoihin tekee paremman vaikutuksen Dylania apinoiva sekasotku kuin hienostuneen yksinkertainen ilmaisu", Nick Hornby arvelee.