Hillakausi on kuumassa vaiheessa, ja mustikanpoiminta on niin ikään päässyt vauhtiin pohjoisessa. Hillasta saadaan maassa keskinkertainen sato, mustikasta ja puolukasta Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hyvä.
Jos kotitarvepoimijan tilanne näyttää lupaavalta, moni marja-alan yritys kippuroi ongelmissa. Poimijat eivät riitä.
Alan painajaisuni uhkaa toteutua, sillä keskiviikkona näytti yhä siltä, ettei maahan ole tulossa yhtäkään thaimaalaista marjanpoimijaa.
Maahanmuuttovirasto on kyllä antanut työntekijän oleskeluluvan noin 900 thaimaalaiselle, mutta Thaimaan viranomaiset eivät ole myöntäneet poimijoille maastapoistumislupia. Bangkokissa halutaan lisätietoja poimijoiden työoloista Suomessa.
Kahden maan viranomaiset keskustelevat asiasta ilmeisesti tällä viikolla, mutta takeita läpimurrosta ei ole. Siinäkin tapauksessa thaipoimijoita olisi meillä tänä vuonna selvästi vähemmän kuin monena aiempana vuonna.
Marja-ala voi syyttää tilanteesta itseään. Muutamat isot yritykset ovat kohdelleet poimijoita ala-arvoisesti. Pahimmista tapauksista käydään paraikaa oikeutta, perusteena törkeän ihmiskaupan epäily. Thaipoimijoiden marjoista ei toistaiseksi ole reilun kaupan tuotteiksi.
Ruotsissa poimijoiden kohtelu on niin ikään aiheuttanut kiivasta keskustelua. Vastikään kaksi marja-alan toimijaa sai siellä käräjäoikeudessa kahden ja puolen vuoden vankeustuomion poimijoiden räikeästä kohtelusta.
Tulevan talven aikana Suomen kauppojen pakastemarjapusseissa ja mehukeitoissa on näillä näkymin silti aiempaa enemmän ruotsalaista marjaa. Aiempaa isompi osa kotimaisesta mustikasta ja puolukasta taas uhkaa mädäntyä metsään.
Suomalaiset kuluttajat ovat jo ehtineet huolestua marjatuotteiden kallistumisesta. Hintojen nousu näyttää väistämättömältä.
Teollisuuden käyttämästä luonnonmarjasta thaimaalaiset ovat viime vuosina poimineet 80 – 90 prosenttia. Nyt ahkerille Suomi-poimijoille avautuu uusia ansaintamahdollisuuksia.
Pahasti hiipunut poimintaperinne toivottavasti nostaa päätään. Kansanterveyskin hyötyisi. Ämpärin ja poimurin mukana moni tarvitsisi myös tietoa antavimmista marjapaikoista. Sitä tietoa taas ei aina jaeta.
Lehtijutut tapaavat kertoa poimijahirmuista, joilla marja-ansiot nousevat nelinumeroisiin euromääriin. Se, millaisiin summiin poimija oikeasti yltää, riippuu myös siitä, kenelle marjansa myy.
Marjayritysten maksamat hinnat ovat thaipoimijoiden kaudella painuneet pohjalukemiin. Puhdistamattomasta mustikkakilosta voi saada kaksi euroa, puhdistetusta neljä, aina ei näitäkään.
Aktiivipoimijalle raitis ilma ja hyötyliikunta ei riitä kannustimeksi. Moni heistä myy siksi saaliinsa suoraan omien verkostojensa kautta tai somea hyödyntäen. Näin poimintatulo voi olla moninkertainen.
Alan yritykset voivat parantaa kilpailuasemaansa maksamalla marjoista oikeudenmukaisia hintoja.