Amerikkalainen Alison Lurie toteaa tyytyväisenä muumien valloittavan nyt jo Amerikkaa.
Lurie tunnetaan sekä lastenkirjallisuuden tutkijana että Pulitzerin voittaneena kirjailijana. Häneltä on suomennettu romaani Ulkomaansuhteita, jossa nähdään vanhankin vertyvän työmatkoilla.
Myös ruotsalainen Christina Björk hehkuttaa Janssonin yleismaailmallista merkitystä lukijoilleen ja arvostaa häntä merkittävänä kuvataiteilijana. Jansson tapasikin sanoa olevansa ennen muuta taidemaalari.
On kiintoisaa, että Björkin mukaan Jansson piti itseään suomalaisena ja sieluaan patrioottisena, vaikka maa oli hänestä kiittämätön ja sen kansa salavihaista.
Björk, itsekin lastenkirjailija, painottaa erityisesti Janssonin teosten elämäkerrallisia yhteyksiä ja samojen ainesten toistumista muumeissa ja aikuistenkirjoissa.
Muumimamman ja Toven äidin, kuvataiteilija Signe Hammarsten Janssonin eli Hamin, samanoloisuus on jo tuttua asiaa. Sen ohessa korostuu kuvanveistäjäisän muumipappamaisuus: kiinnostus myrskyihin, tulipaloihin ja turmioelämään.
Janssonissa itsessään nousee esiin hänen ahkeruutensa ja kiltteytensä. Hän esimerkiksi jakeli sinne tänne tekstiensä ja kuviensa oikeuksia. Ensimmäinen kirja valmistui 14-vuotiaana; se julkaistiin viisi vuotta myöhemmin kirjailijanimellä Vera Haij.
Jotenkin jää olo, että Janssonista kirjoitettu toistaa vielä entisiä. Teokset odottavat uutta näkökulmaa. Yksityisyyttään Jansson osasi varjella. Kirjailijan kanssa tuli seurustella vain kirjojen välityksellä, hän kirjoitti uteliaalle ihailijalle.
Joitakin yksityiskohtia toki nousee, esimerkiksi Toven täydellinen kyvyttömyys matematiikassa ja kihlaus radikaalin Atos Wirtasen kanssa, ennen kuin elämään tuli Vivica Bandler ja teoksiin homoseksuaalisia aihelmia.
Sekin taitaa jo olla tuttua, että Jansson vaihtoi kustantajaa, kun Söderström epäröi hänen varhaista muumikirjaansa. Kustantajalla on ollut aikaa katua! Ei BBC:kään uskaltanut tarttua muumiaiheiseen televisiosarjaan.
Lurie puolestaan painottaa muumien yhteyttä Nalle Puhiin, vaikka Jansson onkin kieltänyt sen. Toinen tärkeä malli on Liisan seikkailut Ihmemaassa, jonka ruotsinnoksen Jansson kuvitti todella tuoreesti.
Nalle Puh -kirjoista muumit eroavat siinä, ettei niiden tapahtumatila ole rajattu. Maskuliinisen ystäväpiirin sijaan ne kuvaavat perhettä, jonka keskuksena on matriarkaalinen Muumimamma.
Ensimmäisten muumikirjojen katastrofikuvaukset Lurie liittää Suomen sotakokemuksiin. Muumiyhteisössä annetaan turvaa ja vapautta sopivissa määrin.
Muissa artikkeleissaan Lurie käsittelee angloamerikkalaisella kielialueella suosittuja teoksia. Muun muassa Andersenin satuja, joita aikoinaan kovin ihailtiin Englannissa.
Alcottin Pikku naisia ja Baumin Oz-maan taikuri liittyvät kirjoittajiensa yhteiskunnalliseen radikalismiin. Harry Potterissa näkyy kirjoittajan psykologinen silmä eivätkä Rowlingin lapsisankarit ole liian hyviä.
Lurie myös kuuluttaa vanhan kunnon sadun arvoa. Meilläkin ilmestyy turhan vähän tavallista lyhyttä satua. Edelleen: jos ruoka korvaa seksin lastenkirjoissa, uskonnon korvaa nykyisin luonto.
Heltymättä ei voi olla Lurien naiviudesta: parhaat lastenkirjat ovat englantilaisia tai amerikkalaisia, koska nämä eivä kasva aikuisiksi.