Mitä pitää löytyä hyvästä perhematkailukohteesta? Kymmenittäin pyöriviä härveleitä, ääntä ja jytinää, valojen välkettä, peliautomaatteja ja pikaruokaa? Vai kelpaavatko ihan muunlaiset asiat kantavaksi ideaksi - esimerkiksi sellaiset lällärimäiset jutut kuin mukava luonnonympäristö, avoin lapsenmielisyys ja luonteikkaat satuhahmot?
Ensimmäisestä kategoriasta löytyy suuri joukko maailman ja Suomen vetävimpiä matkailukohteita. Olisi ryppyotsaista heristää sormea niiden toimintamallille, mutta aika persoonattomia paikkoja ne kyllä ovat. Samanlaista laitteesta toiselle ryntäilyä ovat perheiden vierailut niin Särkänniemessä, Linnanmäellä kuin Wasalandiassakin.
Syksyn pimeydessä perhematkailu- ja huvipuistokysymykset eivät olisi Suomessa järin ajankohtaisia, ellei brittiläinen The Independent on Sunday -lehti olisi vastikään pannut koko maailman huvipuistoja paremmuusjärjestykseen. Suomalaisittain ilahduttavaa on, että näiden teemapuistojen joukossa Naantalin Muumimaailma sijoittuu neljänneksi.
Sen perässä tulee joukko maailmalla paljon tunnetumpia kohteita. Voi mainita senkin, että jättikohteista Pariisin Disneylandia ei kymmenen kärjessä -listalla edes näy. Maailman Disney-puistoista Florida ja Hongkong ovat kyllä listan ykkösenä ja kolmosena.
Muumimaailma siis pärjää komeasti sellaisten megapuistojen rinnalla, jotka on pystytetty kymmenien tai satojen miljoonien eurojen voimin. Satsaukset Muumimaailmaan laskettaneen muutamissa miljoonissa. Suurella rahalla saa luotua näyttävyyttä, mutta se ei aina riitä. Idean pitää toimia. Se on kalliisti opittu esimerkiksi Rovaniemen Santaparkissa.
Ei The Independent -lehden listaus mikään tieteellinen totuus ole. Päinvastoin se on hyvin subjektiivinen. Arvion tekijöiden mukaan Muumimaailman tärkein valtti on hellyttävä: mahdollisuus päästä halaamaan muumimammaa muumitalossa.
Muumimaailman pehmeät arvot näyttävät purreen jutun tekijöihin kuin Pikku Myyn hammasote. Eikä pelkästään heihin, sillä viime kesäkaudella Muumimaailmassa kävi 220 000 vierasta. Lähes kolmannes kävijöistä on ulkomaalaisia.
Se pitää tosin todeta, ettei Muumimaailman menestys ole syntynyt vain muumi-ideologiaa kauniisti kunnioittavan toteutuksen ansiosta. Pohjaa menestykselle on luonut se, että piirretyt muumit ovat 1990-luvun alusta pyörineet Suomen televisiossa ja yhtä monta vuotta nauhoitettuina kotivideoissa. Ehkä koko puistoa ei vuonna 1993 olisi edes syntynyt ilman tv:n luomaa muumibuumia.
Muumimaailman menestyksestä nouseva kysymys on tietysti se, voidaanko siitä ottaa oppia. Epäilemättä voidaan, yhtä lailla kuin huonosti menestyneistä kohteista.
Esimerkiksi Oulusta puuttuu edelleen selvä kesämatkailun ykkösvetonaula. Tuhannen taalan - tai pikemminkin miljoonien eurojen - kysymys on, minkä idean varaan tuo houkutin voitaisiin rakentaa. Se on varmaa, että kaikkia menestyskohteiden reseptejä ei vielä ole löydetty.
Edelleenkin muuten osa naantalilaisista lähettäisi kuuhun koko teemapuiston. Ennen vuotta 1993 kaupunkiin saapuvat vieraat olivat lähinnä purjehduskengissään ja kipparilakeissaan rantaravintoloiden tienoilla pasteeraavaa keski-ikäistä ja varttuneempaa väkeä. Nyt Armonlaakson kadunvieret täyttyvät kesäisin farmari- ja tila-autoista, joiden sisuksista kaduille purkautuu kauniina päivinä tuhansittain lapsia ja aikuisia, välillä aika äänekästä väkeä.