Pillimehua, toimistotarvikkeita, pölynimureja, hiirenloukkuja, televisioita - sekä tietenkin työkaluja, pultteja ja muttereita.
Varastosta löytyy rakennustarvikkeita, ulkona komeilevat uutuuttaan polkupyörät ja skootterit, taaempana pihalla multasäkit odottelevat viherpeukaloita.
Rasinkankaan rauta-maatalouskaupan valikoima poikkeaa olennaisesti ison kaupungin rautakaupan hyllyjen tavaralajitelmista. Maalaispitäjän rautakaupasta saa melkein mitä vaan.
"Kaikkea pitää olla. Ja jos ei ole, asiakkaalle hommataan sitä", rautakauppias Marko Rasinkangas sanoo ja lupaa tuoda tutulle nuorukaiselle kaksitahtimopon vaihteistoöljyä Raahesta huomiseksi.
Pattijoen Urheilijoiden kapteeni teki henkilökohtaisen ratkaisun ja alkoi yrittäjäksi. Isä-Sakarin perustama rauta-maatalouskauppa siirtyi helmikuun alussa pojan nimiin.
"Piti jo ruveta ajattelemaan tulevaisuutta, ei pesäpalloura loputtomiin jatku", aiemmin pienkonemyyjänä Raahessa työskennellyt Marko Rasinkangas, 30, sanoo.
Kulta
puuttuu vielä
Rautakaupan tiskin takana roikkuu kaksi rakasta pesäpallopukua. Kasvattajaseura Kestilän Kisa-Veikkojen puku on peräisin 22 vuoden takaa.
"Pelasin tässä puvussa ensimmäisen junioripelini Haapavedellä vuonna 1986. Tämä toinen on Pattijoen puku kymmenen vuoden takaa", Rasinkangas esittelee.
Pesäpalloura ei suinkaan ole vielä taakse jäänyttä elämää, kaikkea muuta.
"Minulla on kaksi SM-hopeaa ja yksi pronssi. Kulta puuttuu vielä, ja sitä me alkavalla kaudella lähdemme tavoittelemaan. Minua ei todellakaan motivoi lähteä pelailemaan tähtäimessä vain pääsy kahdeksan parhaan joukkoon."
Tavoite on kova, mutta niin on joukkuekin. PattU nappasi siirtomarkkinoilta kuumimman nimen, Sami Haapakosken.
"Meillä on nyt todella nopea kärki. Vaikka minullakin on jonkinlaiset jalat, kyllä nuoremmat vetävät jo kirkkaasti ohi", Rasinkangas naureskelee kuuden Itä-Länsi-ottelun kokemuksella.
Pattijoen supersarjajoukkue on kapteenin mielestä hitsaantunut erittäin hyvin yhteen.
"Sämpyllä (pelinjohtaja Sami Sirviö) lähtee nyt toinen kausi viuhkanvarressa. Nyt hän tuntee jokaisen pelaajan ominaisuudet paljon paremmin kuin viime kesänä."
Ykkösvahtina ulkokentällä häärivän Rasinkankaan hihassa on yleensä numero 2,3 tai 4.
"Vaihtaja/kotiuttaja olen yleensä ollut. Mutta kelpaa minulle isompikin numero häntäpään lyöjänä, pelinjohtajahan sen päättää. En ole ronkeli, vaan joukkueen eteen pitää tehdä se homma, joka annetaan."
Parisataa
kilometriä päivässä
Marko Rasinkangasta ei rasita, vaikka työmatkaa tulee 102 kilometriä Raahesta Kestilään.
Omakotitalo on rakenteilla Pattijoella, joten kilometrien nieleminen jatkuu.
"Olen tottunut reissaamaan, ei siinä mitään. Pahimman pelisuman aikaan keskikesällä isä tuuraa ja ottaa vastuun rautakaupasta, pelejä on niin paljon, etten ehdi kaupalla kaymään. Eikä moista jaksaisikaan, sillä piippuun ei kannata itseään ajaa. Hyvä, että tällainen ratkaisu on mahdollinen."
Eikä elämä pelkkää yrittämistä ja pesäpalloa saa olla. Kotona on sentään Katja-vaimo sekä 8-vuotias Tommi ja 6-vuotias Mia.
"Pitää ihmiselle löytyä aikaa olla kotona lasten kanssa tai vaikka vain maata sohvalla."
Ajatus palaa vielä pesäpalloon, tietenkin.
"Pitää vain toivoa, että tulisi hyvä kesä ja että joukkue pysyisi ehjänä. Janoamme menestystä koko porukka."