Pudasjärvi Sukeltajat nostavat lammen mudista sota-aikaisia ammuksia hyllyvälle rannalle. Huilausvuorossa olevat kantavat niitä sitä mukaa tukevammalle maalle. Isotöisin raahattava on 50 kilon lentopommi, jollaisia saksalaiset käyttivät syöksypommittajissaan.
Kaikki lammesta löytyvät ammukset ovat saksalaista alkuperää. Ne päätyivät sinne aikoinaan suomalaisten toimesta.
Vetäytymään lähteneiltä saksalaisjoukoilta jäi Pudasjärvenkin maisemiin ammuksia kasapäin. Taistelujen tauottua vaarallisesta materiaalista hankkiuduttiin eroon kippaamalla niitä vesistöihin tai kuoppaamalla maahan.
Se oli sen ajan raivaamista. Olivatpahan ainakin poissa silmistä, kun tuohon aikaan oli paljon muutakin tekemistä. Ympäristötietoisuuskaan ei ollut silloin kurssissa.
Varsinkin juuri lammenpohjan hapettomuudessa ammukset ovat säilyneet hyvin. Kun niiden pinnalta pyyhkäisee enemmät ravat, alta paljastuu ehjä maalipinta. Siinä merkinnätkin näyttävät äsken maalatuilta. "Kuin suoraan tehtaan hyllyltä", luutnantti Aulis Salminen toteaa.
Pahimmat paikat
on siivottu
Räjähteitä raivataan Kainuun Prikaatin johdolla nyt neljättä vuotta. "On lähdettävä siitä, että kaikki maastossa olevat sota-ajan räjähteet ovat vaarallisia. Niiden paikka ei siis ole siellä, ei edes vesistöjen pohjassa", toimintaa vetävä kapteeni Janne Väänänen sanoo.
Maahan kaivetut räjähteet voivat aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi rakentamisen, tietöiden tai metsämaan muokkauksen yhteydessä. Lampivesissä ne taas voivat olla keräilijöiden mielenkiinnon kohteena, tai vaikkapa kalankasvattajan huolena. Siksi ammuksista on syytä päästä eroon, lopullisesti. Etsinnöissä esiin tulleet räjäytetään syrjäisellä paikalla taivaan tuuliin.
Pudasjärveltä on aikaisemmin raivattu myös venäläisten lentokoneista peräisin olevia pommeja turvetuotantoa haittaamasta. Tiedetään tapauksia, että Ouluun pyrkineiltä pommittajilta suunnitelmat saattoivat mennä syystä tai toisesta mönkään, jolloin paluulentoa varten ylimääräinen painolasti pudotettiin suolle.
Räjähteiden raivaaminen on Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnan koordinoimaa toimintaa. Majuri Petri Launonen sanoo, että kiireellisimpiä ovat ne kohteet, joissa uudet maankäyttömuodot uhkaavat nostaa vanhat ammukset päivänvaloon. "Monien kohteiden sijainnista meillä on onneksi vanhaa asiakirjatietoa."
Riskialttiimmat paikat alkavat olla jo siivottuna. Pudasjärven ohella sellainen on esimerkiksi Kemijärven Misissä. Sielläkin sijaitsi sodan aikana saksalaisten iso varikkoalue ammusvarastoineen, kuten taajaman pohjoispuolella olevassa Paloselässä.
Pohjois-Suomessa arvioidaan olevan yhä myös sellaisia kätköjä, joista viranomaisilla ei ole mitään tietoa. Niitä on varsinkin saksalaisten itsensä jäljiltä. Kaiken kaikkiaan sota-ajan räjähteiden raivauksessa onkin Launosen mukaan urakkaa vielä useiksi vuosiksi.
Vaarallisia sotamuistoina
Viikon aikana pohjoisen eri joukko-osastoista saapuneet pioneerit tuhosivat Pudasjärvellä noin 250 räjähdettä 37 millin jalkaväkiammuksesta 150 millin tykistökranaattiin.
Viime vuoden raivauksissa niitä kirjattiin 1 777 kappaletta. Lapin läänin puolella samana vuonna tehdyissä raivauksissa erilaisia räjähteitä tuhottiin noin 1 400 kappaletta.
Ammuksia on Pudasjärvelläkin kiikutettu talteen myös sotamuistoina. Niitä kätkettiin aikoinaan esimerkiksi ullakoille tai rakennusten kivijalkoihin. Yhteistyössä poliisin kanssa sekä niitä että myös erilaisia "jemmassa" olleita siviiliräjähteitä on saatu viime vuosien aikana tuhottaviksi siinä määrin, että ongelma on pienentynyt.
"On ollut positiivista huomata, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että räjähteitä ei todellakaan kannata pitää sotamuistoina, eikä nurkissaan muutenkaan", Janne Väänänen huomauttaa.
Sota-ajan kapistukset ammuksineen kiinnostavat tiettyä harrastajakuntaa edelleenkin. Väänäsen mielestä se on "ihmisluonnon tuntien" ymmärrettävääkin, mutta varsinkaan räjähtävään tavaraan kenelläkään ei pitäisi koskea.
"Kun tietää, kuinka vaarallisia tällaiset kapistukset voivat vuosikymmenien jälkeenkin olla, niin itselläni on kyllä kaikenlainen romantiikka niitä kohtaan rapissut."
Väänänen muistuttaa, että sota-ajan ammukset ovat räjähdysainetta siinä kuin siviiliräjähteetkin. Ilman lupaa kenelläkään ei ole oikeus pitää niitä hallussaan. Lisäksi ammusten katsotaan olevan puolustusvoimien omaisuutta, jonka löytymisestä tulisi aina ilmoittaa poliisille.