Oulu Kaikki on niin oikeaa kuin teatterissa voi. Tähtitaivas kuvioineen, metsä eläimineen. Mustikan- ja puolukanmarjat ovat kylläkin pienten ja suurempienkin katsojien päänkokoisia, puut vastaavasti pienempiä - kaukaisuudessa.
Loru tulee todeksi: Oli ennen Onnimanni. Oulu saa sen myötä osansa Kansallisteatterista kiertäjänä.
Mutta ei puhettakaan, että kansallisella päänäyttämöllämme olisi kiertuerahaa. Teatteriahan pidetään pystyssä veikkausvoittovarojen ylijäämällä, sillä summalla minkä teatteri on mahdollisesti saanut neuvotelluksi opetusministeriön kanssa, jos ministeriö sitten on saanut eduskunnan vakuuttuneeksi osoittamaan tuon summan valtion vuotuisbudjettiin.
Näin ollen perjantaina luovutettu Selvitys teattereiden valtionosuusjärjestelmän toimivuudesta ei tietenkään käsittele Kansallisteatteria, sehän ei saa valtiolta rahoitusta teatteri- ja orkesterilain mukaan.
"Olisivat saaneet edes mainita Kansallisteatterin", toteaa pääjohtaja Maria-Liisa Nevala ja viittaa nimenomaan selvityksen osaan, missä kiinnitetään huomio teatteri- ja orkesterilain harkinnanvaraisen avustuksen merkitykseen. Sillähän tuetaan muun muassa valtakunnallisesti merkittävää teatteritoimintaa, lastenteatteri- ja kiertuetoimintaa.
Oman lausuntonsa luovutetusta selityksestä on antanut muun muassa Suomen Teatteriliitto, sen torstaisen kokoustelun pakeilta Nevala sanoo ymmärtäneensä kaiken kaikkiaan vallitsevan kohtalaisen tyytyväisyyden teatteri- ja orkesterilakiin. Katkeruuden aiheeksi on tullut henkilötyövuosiin perustuva laskentatapa, rahaa ei ole enää riittämiin.
Lastenteatteria sitten vuodesta 1884
Topeliuksen Ole armelias köyhille 1884 oli lastenteatteriavaus Suomalaisesta Teatterissa, joka sitten 1872 syntymänsä muuttui Helsinkiin saadun uuden rakennuksen myötä 1902 eurooppalaisen mallin mukaan Kansallisteatteriksi.
Kuluvan vuoden budjettirakentelu viime vuoden puolella uhkasi niin Kansallisoopperan kuin Kansallisteatterin toimintaa. Katastrofia ei tullut, nipistyksiä kyllä.
Nyt ooppera on ennakoinut luopuvansa itse toisen näyttämönsä käytöstä. Neljän näyttämön kansallisella ei sen sijaan ole aikeitakaan sulkea niistä yhtäkään. Lapsille tuotantoja syntyy jatkuvasti. Seuraava on luvassa suurelle näyttämölle 2004. Nuorille suunnatuissa Kansallisteatteri ei pidä rajaa, tämä joukko täyttää katsomoja yhtä lailla Romeossa ja Juliassa kuin Rikoksessa ja rangaistuksessa.
Lasten ja nuorten teatteripäivillä Kansallisteatteri on ensi kertaa. Yrittämiä on ollut pari. Niidenkin ohjaaja oli Jukka Rantanen. Neljä vuotta ohjelmistossa pysyneen Peppi Pitkätossun tie nousi pystyyn taloudellisista syistä, eikä Ouluun ehtinyt Nalle Puhkaan ennen kuin se katosi. Disney-yhtiö ryhtyi vaatimaan "hunajaa".
Marjatta Kurenniemen 50 vuotta sitten ilmestyneen lastenkirjan pohjalta työstetyssä Onnimannissa on nykyiseen kansallisteatterilaistapaan mukana näyttelijäopiskelijoita teatterikorkeasta, niin kuin itse Onnimanni, Antti Luusuaniemi, joka astuu Teatrian pienellä näyttämöllä kutakuinkin Willensaunan kokoisen yleisön eteen.
Entä mitä arvelee teatteriremontista selvinneen kansallisen laitoksen johtaja Oulun kaupunginteatterin remontista ja laajennuksesta: "Luulisin että oululaisille käy kuten yleisöllemme, löytävät teatterinsa uudelleen." Ja vaikka teatterirakennus on Oulussa 70 vuotta nuorempi, niin "onhan sen varmaan jo monelle ollut olemassa 'aina'."