Keski-Euroopan mäkiviikko herättää suuria tunteita. Varsin suurelle osalle suomalaisia Garmisch-Partenkirchenin osakilpailun seuraaminen uudenvuodenpäivänä televisiosta on yhtä pyhä tuokio kuin sitä edeltävä Wienin Strauss-konsertti.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat penkkiurheilijat muistavat, mikä julkisuusmylly syntyi, kun tv-selostaja Anssi Kukkonen ei tammikuussa 1979 ilmestynytkään enää Bischofshofenin osakilpailun selostuskoppiin jämähdettyään omalle lomalle "ostamaan banaaneja" pieneen Wörglin itävaltalaiskylään
Matti Nykänen aiheutti vuonna 1986 närää muun joukkueen keskuudessa, kun Tiina-vaimo matkusti Matin mukana mäkiviikolle. Vuonna 1988 Nykänen palasi mäkiviikolta mustat lasit silmillään jouduttuaan tappeluun bischofshofenilaisessa discossa.
Vuodenvaihteessa 1990-91 Matti Nykänen jäi syytä ilmoittamatta pois mäkiviikolta.
Nykäsen jälkeen alkoi suomalaisessa mäkihypyssä Toni Niemisen ja Janne Ahosen aika, eikä lööppeihin enää ole saatu mullistavia juorunaiheita mäkiviikolta.
Keski-Euroopassa huippusuosittu Matti Nykänen palasi mäkiviikon otsikoihin vielä kerran kaksi vuotta sitten, kun mies markkinoi hänestä tehtyä kirjaa Innsbruckissa. Sekin illanvietto päättyi lehtitietojen mukaan surkeasti.
Yksi dramaattisimmista mäkiviikoista koettiin televisioiden äärellä uudenvuodenpäivänä 1995, kun huikeassa kunnossa ollut Mika Laitinen loukkaantui Garmisch-Partenkirchenin koekierroksella. Laitinen kaatui pahannäköisesti: murtunut kylkiluu aiheutti ilmarinnan, ja Laitinen lennätettiin ambulanssikoneella Suomeen jatkohoitoon.
"Kaikkea on tosiaan sattunut"
Mäkihypyn entisellä lajipäälliköllä Matti Pullilla on kokemusta yli 20 mäkiviikolta. Tarkkaa lukumäärää hän ei itsekään muista.
"Mäkiviikko on todellakin kova koulu hyppääjille. Mäet ovat keskenään erilaisia, ja olosuhteet saattavat olla vaikeat. Kun kaikki ovat niin sanottuja rinnemäkiä, tuulet voivat muuttaa suuntaa hyvinkin arvaamattomasti. Ja jos hyppy ei ole kohdallaan ennen mäkiviikkoa, ei se yleensä siellä parannukaan: aikaa harjoitteluun ei ole. Ja kaikkea muutakin on tosiaan sattunut", Pulli sanoo.
Pulli muistelee mäkiviikkoa 1987-88.
"Pari itävaltalaista oli lyönyt vetoa, kumpi uskaltaa lyödä Nykäsen Mattia turpaan viikon lopputansseissa Bischofshofenissa. Toinen mies uskalsi, ja Matilta murtui nenä. Kun seuraavana vuonna tulimme samalle paikkakunnalle, hotelliin ilmestyi päivällisaikaan valtavankokoinen poliisi ja kysyi Nykästä. Matti vajosi hiljaa piiloon pöydän alle, kunnes selvisi, että poliisi haluaa vain kuulla Mattia edellisvuoden tapahtumista", Pulli naureskelee.
Joillekin hyppääjille heikko menestys on saattanut olla kimmoke parempaan. Pullin mukaan juuri näin kävi Jouko Törmäselle mäkiviikolla 1971-72.
"Jokkeri hyppäsi kerrassaan surkeasti ja oli viikon yhteistuloksissa 99:s. Siitä alkoi nousu, joka huipentui olympiavoittoon Lake Placidissa 1980."
Matti Pulli eli mäkimiesten kesken Maisteri toimi mäkihypyn ja yhdistetyn lajipäällikkönä 1973-76 ja 1984-98.
Törmänen jälleen mäkiviikolla
Jouko Törmänen muistaa kyseisen mäkiviikon varsin hyvin.
"Olin silloin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa mukana. Oli aika masentava tunne olla joka kisassa viimeisten joukossa", kymmenen kertaa hyppääjänä viikolle osallistunut Törmänen muistelee.
Törmänen on osallistunut muissa tehtävissä mäkiviikolle sen jälkeen toistakymmentä kertaa. Myös tänä vuonna hän matkustaa mukaan Kansainvälisen hiihtoliiton mäkikomitean jäsenenä.
"Minulla on Oberstdorfin ja Garmischin osakilpailuissa sama tehtävä kuin helmikuussa Torinon olympiakisoissa: välinekontrolli", Törmänen kertoo.
Jouko Törmänen saattaa siis vilahtaa televisiokuvissa mäkimontussa tarkistamassa joko suksien pituuksia tai etsimässä hyppypuvuista tarkastusmerkkiä.
